kivoja juttuja

Käytiin tänään kylässä Päikkäreillä ja sen innoittamana päätin määkin kertoa kivoja juttuja ja samalla meidän lomasta.

  • Oli kivaa nähdä tänään ystävää taas puolen vuoden tauon jälkeen, mutta silti heti kertoa kaikki vaikeatkin asiat sekä voivotella (mä mun) mammakiloista ja puolittaa vielä yksi munkki
  • Oli ihanaa kuulla sellaisen, jota arvostaaa ja jonka sanaan luottaa, suusta olevansa upea.
  • Oli  kivaa nähdä, kun lapset leikkii ja kun Päikkäreiden iskä vei pojat ulos peuhaamaan, kiitos!
  • Oli kivaa saada ystävältä vauvauutisia, joista melkein haistoi vauvan ja aisti onnen
  • Oli kivaa käydä ystävän, jonka tuntenut ala-asteelta saakka, luona kylässä ja juoda siiderit ja katsoa telsua sekä höpöttää.
  • Oli kivaa, kun mumma ja paappa leikki Keisarin kanssa illalla ja kylvettää Keisari sekä Peikkonen ja saada pärskeitä päälleen
  • Oli kivaa istua kesäsateessa pikkuveljen kyydissä, kiusata mopopoikia ja kuunnella Faith No Morea
  • On kivaa lähteä huomenna Tampereelle ja nähdä ystäv(i)ä
  • On kivaa nähdä Pitkätukka pian pitkästä aikaa ja on kivaa myös juhlia pian häitä
  • On kivaa syödä maha täyteen pastaa (suu täynnä pastaa ei voi mököttää) ja mennä pian kuuntelemaan nassukoiden tuhinaa

Mä olen vaan nyt jotenkin onnellinen ❤

kukkuu!

Täälä ollaan (oman) äidin lihapatojen ääressä. Mikähän siinä on, että omassa lapsuudenkodissa vierailu aiheuttaa näin kolmekymppisenäkin ihan kauheen halun kapinoida? Toki miksi sen äidin pitää sanoa kolmekymppiselle, joka on juuri saanut lapset nukkumaan, että menisit itsekin nukkumaan? No, ööö, en mene iltakymmeneltä.

Toki mukavaakin täällä maalla on! Peikkonen töpsyttelee ympäriinsä ja soittaa haikeaa bluussia huuliharpulla, kun ovi suljetaan nenän edestä, kun välillä kukaan aikuinen ei ehdi taaperoa vahtia ulkona. Keisari nauttii ihan hirveästi mumman ja paapan huomiosta ja äitikin saa syödä lämmintä ruokaa ja käydä suihkussa yksin, kun hoitajia on monta. Varsinkin pikkuveljet on ihania. Hei, kuinka moni 18-vuotias hakisi siskonsa pyynnöstä Peikkoselle  prinsessamekon fb-kauppiojen kautta? Mun pikkuveli suostui tähän enomaisella tyyneydellä. Ja toinen pikkuveli leikki lasten kanssa gorillaa, kun mä meikkasin tänään. Isoveljeäkin ja mun veljenpoikaa on nähty ja aina melkein itkettää, kun ei täti tuota pientä kovin usein näe. Nyt se oli oppinut jo puhumaan! Toki ymmärryksessä oli ongelmia,. kun hän pyysi ”ruuvimensseliä” ja täti tyrkytti pensseliä 😀

Vielä pari päivää täälä lakeuksilla ja sitten kohti Tamperetta ja Peikkosen kummtiustätiä, jonka kanssa ajattelin parantaa illalla maailman, kunhan saadaan lapset nukkumaan. Nyt oli pikkuveli tehnyt yöpalaksi, niin hyvän näköistä kanapastaa, että ajattelin mennä isosiskon oikeudella ottamaan siitä osani ja siiten, kun olen anarkisesti valvonut yhteentoista, niin voinkin mennä mahan viereen maata ja nukkumaan. Hyveli yöt<3

MÄ HALUUUN!

Pussikaljalle nimittäin. Tekeekö sen tää kesä ja lämpö vai mikä, mutta haluaisin istua puistossa teeämäs paikassa, siis ulkona ja juoda kaljaa. Yksi saunasidu omalla parvekkeella lasten nukkuessa ei käy korvikkeeksi. Haluan siis juoda (ainakin) kaksi ja kaljaa ja ulkona ja hetken ees kuvitella, että oon nuori, villi ja vapaa. Tää on ihan kauheeta. Saako teistä äidit haluta tällaista? Ja ennenkaikkea, lähekkö seuraksi? 😀

ps. Kuva noin viiden vuoden takaa, kun alettiin seurustella Pitkätukan kanssa (ja oltiin pussikaljalla)

 

Kuva

Mama, I´m coming home!

Tänään kieltäydyin syömästä spagettia, vaan söin nuudeleita 😀 Eli aika lievää kapinaa.  Ja Peikkonen herätti mut aamulla vetämällä mun nännikoruista. Auts. Tämän takia siis äideillä ei olisi suotavaa olla lävistyksiä.. Tämä oli sitte vitsi.. 😀

Päätettiin lähteä siis lasten kanssa lakeuksille mummolaan ensi viikoksi ja viikonloppuna kohti Tamperetta ja ihanan ystävän ( jonka näkemisestä on ihan laittoman pitkä aika) hääjuhlaa! Toi Pitkätukka jää tänne tekeen  töitä ja pakkailemaan kamoja sitä Muuttoa ajatellen. Ihan kiva mennä mun omaan lapsuudenkotiini viettämään kesää, varsinkin Keisari oottaa sitä kovasti. Toivottavasti ehditään näkemään siellä asuvia ystäviäkin. Haikeaa on, miten yhteydenpito on harvassa, kun on välimatkaa.

Hui ällö, miten toi muutto stressaa. Eniten ehkä toi tavaroiden läpikäyminen, että mitä pidetään ja mistä luovutaan. Joka ikinen kerta, kun olen muutttanut tai ollaan Pitkätukan kanssa muutettu, niin hieno suunnitelma on ollut luopua kaikesta turhasta, mutta aina se menee siihen, että kiireessä tungetaan kamat laatikkoon ja otetaan sieltä ne mitä käytetään ja loput laatikot tungetaan vaatehuoneeseen oottamaan sitä, että ne laatikot käydään läpi. Ja taas seuraavan kerran muuttaessa löytyy ne parittomat sukat, tyhjät patterit, rikkinäiset askartelut ja ruttuiset Kelan kirjeet 10 vuoden takaa. Nyt ei (onneksi) ole seuraavassa asunnossa niin paljon lämmintä säilytystilaa eli vaatehuoneesta pitäisi karsia kamaa. Nyt ne kamat parvekkeella oottamassa sitä, mitä niillä tehdään.

Ei myöskään jaksa täälä enää suuremmin siivoilla, kun aattelee vaan, että parin viikon päästä ollaan uudessa kodissa. Pitkätukka tuossa juuri viiikonloppuna totesi, että täälä keskustassa kun käy kumpparit jalassa ruokakaupassa on hipsteri, sielä lähiössä se on vaan käytännöllistä 😀 Uusi koti on kyllä ihana sijainniltaan ja kooltaan ja saan päästää sen pienen pienen viherpeukalon mussa irti, koska meillä tulee olemaan postimerkinkokoinen piha! Eli istutan yrttejä ja kukkia ja syyskuussa skippaan ne ruskeet, kuivettuneet käppyrät kompostiin… Ennen kaikkea ootan myös, että töissä kulkeminen helpottuu ja jännitän nassukoiden päiväkotiin menoa.

Mutta nyt odotellaan Pitkätukkaa menoistaan, Peikkonen nukkuu, Keisaria yritin tunnin nukkumaan. Lähetään pian puistoon ja illalla meen ihan aikuiseen seuraan, vaikka paikka onkin aika lapsellinen… 🙂

Pöh!

Meillä iskällä huomenna menoa ja meillä lasten kanssa päivä kolmestaan. Ollaan koko kevät oltu koko perheellä kotona, niin tämä nyt niin harvinaista, että mä aloin jo hyvissä ajoin miettiä mitä tehtäis lapsien kanssa. Noh mä suunnitelinkin toooosi kivan retken liikennepuistoon ja kutsuin kamuja meidän mammaryhmästä mukaan ja suunnittelin miten kivaa on ensin juosta Keisarin perässä Peikkonen Manducassa huutaen ja sitten sotkea eväät meidän piknikpeittoon ja vaatteisiin. Ja sitten ois väsyneet nassukat, jotka voisi vaan kipata päikyille ja mä voisin juoda kahvia ja istua koneella. Jes! Sounds like a plan

Mä sitten illalla mietiskelin myös, että miten sen Keisarin jumpparin kehtas päästää aamulla tänne muuttokaaoksen keskelle ja aloin laskeen, että jumppari plus liikennepuisto ei kyllä ihan mätsää. Eli ei ehitäkään hurjastelemaan, höh! On vissiin helle ja viimeaikojen ylikuormitus aiheuttaneet mulle vähän muistiongelmia.

No me käydään sitten aamulla meidän kämäsessä lähipuistossa, johon on aina kylmä ja tuulee ja sielä ei oo ikinä ketään, tullaan kotiin Keisarin jumpalle ja sitten lounaan jälkeen painin kaksi tuntia hikisiä ja väsyneitä nassukoita nukkumaan ja unohan oman ajan.

No onneksi mulla illalla on piitkästä aikaa töihin liittyvä juttu ja pääsen aikuiseen seuraan ja paappakin eli mun isä tulossa huomisin kylään. Kyllä tämä tästä..

Ps. Lapset, retket ja lähipuisto on oikeesti ihania, mua vaan kiukuttaa 🙂

20130604-231249.jpg

eka kerta

yyy-kaa-koo, nyt se alkaa. IIK! Olen miettinyt kauan blogin pitämistä, mutta nyt aika sille tuntui olevan oikea. Loppusysäyksen antoi ihanan ystäväni  hiljattain perustama blogi. Olen saanut ainakin henkilökohtaisen  Facebook-sivuni päivityksistäni kuulla, että ne ovat elämänmakuisia ja päätin haluavani jakaa tätä meidän puuron-, vaippojen-, rakettispagetin- ja hiekanmakuista elämää muillekin, kuin vain omille ystävilleni. Tai ehkä mä haluan vain päteä ja näkyvyyttä.

Yksi syy tähän on ehkä myös, se että voin jakaa meidän arjen kuulumiset ja sattumukset niistä kiinnostuneille enkä tukkia kakka- ja puklujutuille kaikkien ystävieni newsfeediä. Tämä nyt on ehkä olosuhteiden pakosta äitiysblogi, koska olen äiti, mutta en halua kuitenkaan heti päättää tarkkaa rajausta. Se on mamarkiaa.
Mutta kuka mä olen? Mä olen yhden taaperoisen peikkotytön ja leikki-ikäsen keisarin äiti, pitkätukkaisen retkun vaimo. Me asutaan Oulussa ja pian lähiössä. Mä tykkään tehdä hyvää ruokaa ja hemmotella sillä mulle tärkeitä ihmisä ja se näkyy mun  (ai millä?) vyötäröllä. Musta aika kuvaavaa oli, kun näin leikkipuistossa yhden mammatutun, jota en heti osannut yhdistää, että oliko hän vauvauinnista, jostain kerhosta vai värikylvystä vai vai.. ja kun muistin meidän kuuluvan samaan äitiysaiheiseen Fb-ryhmään niin aloin juttelemaan ja sanoinkin, että en heti häntä tunnistanut, niin hän sanoi, että muisti minut heti, koska minulla niin oma tyyli. Aluksi mietin, että olikohan tuo kohteliaisuus vai ei 😀 Päätin sen kyllä ottaa kohteliaisuutena ja sitä illan mietittyäni olinkin tästä hyvin otettu. Tykkään siis ilmaista itseäni pukeutumalla, vaihtamalla hiustyyliä ja -väriä ja lävistyksillä sekä tatuoinneilla ja näytänkin nyt kolmekymppisenä juuri siltä miltä haluan ja tämä oli aika vapauttava oivallus!

Olen siis äiti, mutta ehkä hieman kapinoin perinteistä pullantuoksuista hyvää äitiyttä vastaan. Haluan ja olen toki hyvä äiti, mutta myös revin lisää reikiä niihin leggareihini, kun ne menevät polvesta rikki hiekkalaatikolla kontatessani ja en kuuntele lasteni kanssa vain klassista ja lastenlauluja, vaan myös sitä alternatiivirenkutusta, mitä itse haluan kuunnella. Toki saan kuulla siitä lapsiltani, että ”Laita äiti tuo pois ja Unelmatarhaa tilalle!” Silloin laitetaan Ipsi-apsi-deisi-duut päälle ja äiti luukuttaa ”aikuisten musiikkia” sitten siivouspäivänä.

Tässäpä tämä, tervetuloa mukaan. Yritän pitää väsyneisyyden ja kiireiden ja pikkusormien takia tulevat typot minimissä, mutta jos niitä tulee, niin ajatelkaa ne vain hurmaavan persoonallisena ja tyyliseikkana, älkää ärsyyntykö, pus!