eka kerta

yyy-kaa-koo, nyt se alkaa. IIK! Olen miettinyt kauan blogin pitämistä, mutta nyt aika sille tuntui olevan oikea. Loppusysäyksen antoi ihanan ystäväni  hiljattain perustama blogi. Olen saanut ainakin henkilökohtaisen  Facebook-sivuni päivityksistäni kuulla, että ne ovat elämänmakuisia ja päätin haluavani jakaa tätä meidän puuron-, vaippojen-, rakettispagetin- ja hiekanmakuista elämää muillekin, kuin vain omille ystävilleni. Tai ehkä mä haluan vain päteä ja näkyvyyttä.

Yksi syy tähän on ehkä myös, se että voin jakaa meidän arjen kuulumiset ja sattumukset niistä kiinnostuneille enkä tukkia kakka- ja puklujutuille kaikkien ystävieni newsfeediä. Tämä nyt on ehkä olosuhteiden pakosta äitiysblogi, koska olen äiti, mutta en halua kuitenkaan heti päättää tarkkaa rajausta. Se on mamarkiaa.
Mutta kuka mä olen? Mä olen yhden taaperoisen peikkotytön ja leikki-ikäsen keisarin äiti, pitkätukkaisen retkun vaimo. Me asutaan Oulussa ja pian lähiössä. Mä tykkään tehdä hyvää ruokaa ja hemmotella sillä mulle tärkeitä ihmisä ja se näkyy mun  (ai millä?) vyötäröllä. Musta aika kuvaavaa oli, kun näin leikkipuistossa yhden mammatutun, jota en heti osannut yhdistää, että oliko hän vauvauinnista, jostain kerhosta vai värikylvystä vai vai.. ja kun muistin meidän kuuluvan samaan äitiysaiheiseen Fb-ryhmään niin aloin juttelemaan ja sanoinkin, että en heti häntä tunnistanut, niin hän sanoi, että muisti minut heti, koska minulla niin oma tyyli. Aluksi mietin, että olikohan tuo kohteliaisuus vai ei 😀 Päätin sen kyllä ottaa kohteliaisuutena ja sitä illan mietittyäni olinkin tästä hyvin otettu. Tykkään siis ilmaista itseäni pukeutumalla, vaihtamalla hiustyyliä ja -väriä ja lävistyksillä sekä tatuoinneilla ja näytänkin nyt kolmekymppisenä juuri siltä miltä haluan ja tämä oli aika vapauttava oivallus!

Olen siis äiti, mutta ehkä hieman kapinoin perinteistä pullantuoksuista hyvää äitiyttä vastaan. Haluan ja olen toki hyvä äiti, mutta myös revin lisää reikiä niihin leggareihini, kun ne menevät polvesta rikki hiekkalaatikolla kontatessani ja en kuuntele lasteni kanssa vain klassista ja lastenlauluja, vaan myös sitä alternatiivirenkutusta, mitä itse haluan kuunnella. Toki saan kuulla siitä lapsiltani, että ”Laita äiti tuo pois ja Unelmatarhaa tilalle!” Silloin laitetaan Ipsi-apsi-deisi-duut päälle ja äiti luukuttaa ”aikuisten musiikkia” sitten siivouspäivänä.

Tässäpä tämä, tervetuloa mukaan. Yritän pitää väsyneisyyden ja kiireiden ja pikkusormien takia tulevat typot minimissä, mutta jos niitä tulee, niin ajatelkaa ne vain hurmaavan persoonallisena ja tyyliseikkana, älkää ärsyyntykö, pus!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”eka kerta

  1. Hip! Mä oon niin mukana täällä! 😀 Onko mamarkiaa, kun illalla kiukuissaan ei keksi mitään muuta protestia, kuin olla pesemättä hampaat? Aika laimeeta, pitäis varmaan REPÄISTÄ joskus paremminkin..? ;D

    • Joo, tuo on juuri mamarkiaa! Mäkin meinasin olla eilen pesemättä hampaita, kun tuo peikkonen ois halunnut nukkua vaan käsi mun kädessä. Mä olisin taas halunnut katsoa hömppää ja syyä suklaata… Mut mitäpä ei markistikaan tekisi lastensa puolesta. Käsi vaan puutui ihan penteleesti. ps. Mä suosittelen tuota legginsien repimmistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s