Hengitä välillä, äiti

Viimeiset viikot (tai oikeastaan kuukaudet ja vuodet) ovat olleet niin kiireisiä, että helposti sortuu semmoseen hampaat irvessä suorittamiseen vain. Katsoin noita viimeisiä postauksianikin, niin aika marinaa ovat nekin olleet. Toki ihan hyvää marinaa minusta. Enkä tarkoita, että pitäisi myös hampaat irvessä hymyillä, vaikka sisällä v*******i.

Mä olen oikeasti aika onnellinen, kun mulla ihanat ja tällä hetkellä terveet lapset, ihana aviomies joka rakastaa, kiva koti, työpaikka ja ruokaa kaapit täynnä ja ihania ystäviä. Ilman noitakin voi olla onnellinen, mutta mut ne tekee onnelliseksi. Ja olenkin ennen ollut ilman noita onnellinen ja mietin, että mistä se onnentunne tuli. Silloin huomasin, että multa on jäänyt puuttumaan omasta elämästä ne pikku asiat mistä itsekkäästi nautin. Kuten lukeminen, musiikin kuuntelu, keikoilla käynti, ompeleminen, maailman parantaminen viinipullon kanssa aamuviiteen, spontaani ulos lähteminen ja niin edelleen. Tuntuu, että elämä menee joka päivä samaa rataa ja tiskien ja pyykkien ja lasten kanssa olon jälkeen sitä ei illalla jaksa kuin avata Ben&Jerrysin ja lösähtää telsun eteen ja nukahtaa siihen.

Nyt kuitenkin tapahtui joku herääminen, kun tajusin että lapsetkin jo niin isoja etteivät tarvi minua joka hetki vaan osaavat itekseen myös leikkiä ja ai niin meillä asuu toi karvainenkin otus, joka niiden kanssa voi olla. Tämän blogin aloittaminen ja nyt kiihtyvämpi postaustahti on eka askel. Toka askel oli tänään meidän mammaryhmän kässäkerhossa käynti ja kaavojen piirtäminen ja muutenkin vapaaillan vietto aikuisseurassa. Kolmas askel voisi olla huomenna lenkille meno ja neljäs askel saattaisi olla kirjastoon meno (heti kun varaa maksaa mun sakot pois, hyi minua). Viides askel eli viinipullot ja keikat vaativat nykyään vähän enemmän suunnittelua.

Eli nyt aion alkaa etsiä asioita mistä minä saan iloa ja sisältöä elämään ja sitä kautta se vaikuttaa myös todella positiivisesti lapsiin. Oli huomattavasti helpompaa naurun- ja herkkujentäyteisen illan jälkeen nukuttaa ylikierroksilla käyvää taaperoa, kun koko illan puurtamisen jälkeen puolikuolleena. Lupaan myös että seuraavassa postauksessa ei marista 🙂 ainakaan kovin paljon..

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Hengitä välillä, äiti

  1. Hyvä Taija! Pitää olla silleen sopivasti itsekäs, että jaksaa arkea. Se on ainakin mun iskulause pikkulapsiarjessa. 🙂 Kiitos seurasta tänään, oli kiva höpötellä. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s