A Beautiful Body

Mami Go Go-blogissa heitettiin eilen mielenkiintoinen haaste, jossa haluan olla mukana,vaikka alkutekijöissä tämä minun blogiräpellykseni onkin. Myös haasteen alkuperä liikutti minua ja eilen istuinkin lasten päiväuniaikaan koneella, katsoin tämän videon ja itkin.

Mua pelottaa ihan helvetisti julkaista tämä kuva. Mä en ikinä muista aikaa, jolloin olisin rakastanut vartaloani. Lähelle ihastusta päästiin vain lapsieni odotusaikana. Minulla on rintakehässä suurehko arpi, jonka takia kaikki ihanat tissinvilautuspaidat on minulta ikuisessa pannassa, en vain pysty sitä arpea julkisesti näyttämään. Toki se usein saattaa kauluksesta vilahtaa, vaikka yritän pukea alle topin, joka sen peittäisi ja kääntää paidat väärinpäin, että kaulus olisi mahdollisimman korkea. Luottotatuoijani luona olen käynyt ja suunnitteilla onkin projekti arven kaunistamiseen, kun vain saa rahat siihen raavittua.

Mä olen aina myös ollut todella pyöreä. Pyöreä kuulostaa kauniimmalta kuin lihava. Nykyään olen kyllä todella lihava. Ainoastaan sairastaessani melko pahaa masennusta opiskeluaikoina ja en syönyt, vaan join kahvia ja poltin tupakkaa laihduin melko pieneksi ja olin vartalooni tyytyväinen, vaikka kehoani samalla tuolla tavalla kaltoin kohtelin. Sitten tapasin Pitkätukan ja nyt viittä vuotta ja melkein 40 kiloa myöhemmin tuo mies vaikuttaa silti olevan ihan yhtä hullaantunut kroppaani. Pöhkö 🙂

Keisarin odotusaikana kiloja tuli ja ne karisivat kyllä imettäessä, mutta tulivat takaisin, kun mammalomalla söin suklaalevyn päivässä ja jätskipurkin illassa masennukseeen. Peikkosta kun aloin odottamaan olin taas melko ylipainoinen ja aika sairaalloisesti huolehdin mitä raskausaikana söin ja painoni olikin synnyttämään mennessä sama kuin raskauden alussa. Toki kun tuo vaa ’an numero oli iso ja vauva kasvoi hyvin, niin huolta ei ollut. Ainakaan terveydenhuollon silmissä. Painoa lähti lisää imettäessä ja ruokavaliota karsiessa koliikkia helpottaakseni, mutta sitten aloin syödä väsymykseeni ja sillä tiellä ollaan. Olen varmaan tällä hetkellä lihavimmillani.

Kuva on otettu tänä aamuna, Pitkätukka otti ja yritän nähdä tämän hänen silminsä. Olenkin iloinen, että joku vartaloani rakastaa, kun en itse siihen pysty. Tatuointini ja lävistykseni on yksi tapa opetella siitä pitämään, kun ikuistan siihen minulle tärkeitä ja minusta kauniita kuvia. Silti kuvaa katsoessa tunnen pientä kiintymystä. Tuo on minun ja sen kanssa ollaan käyty monia juttuja läpi ja selvitty monesta. Se on myös ollut hyvin isosti mukana siinä, että minulla on nyt kaksi ihanaa lasta. Eli se on ihan ok. Piste. Joskus toivon, että pystyn sanomaan sen olevan ihan kiva.

Kuva

Mainokset

32 kommenttia artikkeliin ”A Beautiful Body

  1. Tämä haaste on ollut ihan uskomaton! Miksi oma keho on näyttänyt niiiiiin rumalta arpineen, kiloineen ja teepussirintoineen, vaikka te muut Äidit olette niin kauniita? Jos olisin bloggari, ottaisin haasteen vastaan kunnianosoituksena teille kauniille, rohkeille naisille!

  2. Mä olen katsonut sen videon ja se on upea! Ei sitä itkemättä voi katsoa. Olen myös katsellut Teitä upeita naisia ja ihastellut rohkeuttanne ja kauneuttanne.
    Ihmeellistä tosiaan on se miten oman vartalonsa näkee rumanakin, mutta te muut olette ihan oikeasti, ihan aidon oikeasti, käsi sydämellä sanottuna: kauniita!

    Mintun blogista eksyin tänne.
    En taida rohjeta itse samaan, lähinnä siksi etten halua tuttujen näkevän vartaloani viiden lapsen jälkeen!

    Mun blogi on: http://www.merikuu.blogspot.com

    • Kiitos 🙂 Mä otin tämän itse myös terapian kannalta! Kumma kyllä en tätä blogitekstiä, vaikka julkinen onkin, niin linkkaamaan omaan henk.koht. Facebook profiiliin, vaikka muut tekstit sinne linkkaankin.. Ja useat face kaverit mut jopa nähneet näin nakuna ja nakumpanakin.

  3. jotenkin sama, mutta niin eri tarina kuin mulla. Sanon vaan et Curvy is new skinny 😉 Mun silmä on varmaan kieroutunut omaa kroppaa katsellessa, kun musta sulla on hieno naisellinen vartalo ja vyötärö ja kaikki. Mun silmääni kurvikkaat naiset on olut aina jotenkin enemmän hehkuvia ja kauniita, joten siksikään en jaksa omasta kropastani paljon ressata. Näkyy näes iloinen eletty elämä 😉

    • Kiitos 😀 Joo kyllähän tässä näkee noi kaikki muutokset ja kuten sanoin noi tatuoinnit on niin paras tapa ikuistaa asioita ja ne kulkee mukana aina. Mäkin olen kyllä aina tykännyt kurveista. Ja ai että vyötärö 😀 Noi kyllä siitä ehkä jotain on jäljellä, hih!

  4. Hrr… Iho on kananlihalla edelleen, vaikka jo hetki sitten luin tämän. Sinä oot mieletön nainen, ihana, oma itsesi! Oot ilmeikäs ja kiinnostavan näköinen, tatuoinneissasi, arpinesi. Oikeastikin ihan täydellinen. Surettaa, etten oo ymmärtänyt, mitä oot tuntenut sillon, kun oli mahdollista nähdä sua päivittäin ja sanoa naamatusten, että oot tosi kaunis…

    • Kiitos ❤ Autoithan sä tosi paljon silloin kun se paino oli alhaimmillaan ja viimeksihän oli meillä myös tämä ulkonäkökeskustelu ja sä oot kyllä niitä harvoja ihmisiä, joiden sanaan luotan ja yritän sen itsekin uskoa todeksi 🙂

  5. ❤ Rohkea, kaunis nainen! Ja hieno kirjoitus. Törmäsin samaan haasteeseen käsityöblogien puolella, ja eksyinkin sitten tuonne haasteen alkulähteille. Tosi hieno haaste, mutta voi olla, että oma rohkeus ei riitä lähteä mukaan. Tuolla mun käsityöblogissa ei kauheesti muuta oo ollut kuin käsitöitä, niin mitäpä mää omaa ruhoani siellä esittelisinkään. Muutenkin mulla on paljon samoja mietteitä kuin sulla, paitsi että en oo koskaan ollut mitään muuta kuin oikeasti ihan sairaan lihava. Enkä mitenkään ymmärrä, miten joku vois mahdollisesti pitää mua kauniina. Yäk.

  6. Olen ihan ällikällä siitä, miten voi olla, että joku yhtä aikaa sanoo itseään lihavaksi tai olevansa lihavimmillaan ja näyttää sitten tuon kuvan itsestään – kauniin ja täydellisen sopusuhtaisen vartalon, hyvin varman ja luottavaisen poseerauksen. MIten nämä kaksi asiaa kohtaavat? Niin tässä kuin muissakin näissä saman aiheen postauksissa.

    • On vaikeaa uskoa, että ei olisi lihava, kun housuja pitää etsiä koossa 48 ja normikoot loppuu yleensä kokoon 42. Mutta olen ihan pökertyneen ja hämmentyneen iloinen näistä kommenteista, kiitos sinulle 🙂

  7. Jonkinlainen lokinikkari minäkin, mutten äippä enkä emonen, mutta kehokriisiä poteva nelikymppinen tanttima kuitenkin. Ja kaikin tavoin hämmentynyt kun katselen näitä kuvia. Olette Kauniita ihmisiä. Ja te näette itsessäne epäkohtia, joita esim mie en lainkaan huomaa. Pitäisiköhän minunkin alkaa katsella lyllyväisiäni ja jenkkakamppejani hellemmin. Olisiko se omaehtoisena tutkailuna ja hyväksyntänä, helponpaa, vai vaikeanpaa, kuin jos perheessä olisi joku, joka rakastaisi ehdoitta joka kurvia ja kukkulaa? Tämä on hieno haaste. Nähdä kauneus tässä ”kulkuvälineessämme”, joka kantaa mielen kipinäämme alati ja uskollisesti mukanaan, vaikkei usein henkilökohtaista kiitostamme saakkaan osakseen.

  8. Huh,näen sinun kuvassasi oman nykyisen kroppani. 🙂 Ole jokaisesta kurvista ja pehmeydestä ylpeä.Olette todella rohkeita naisia ketkä tähän haasteeseen osallistuitte. 🙂

  9. Ihan toinen asia vielä tuli mieleen tästä kuvasta: kirjoittaisitko joskus tarinaa sun tatskoista! Tohon helistimeen liittyvä tarina ainakin kiinnostaisi, samoin toi maatuska. Jos on liian henk.koht., niin voidaan me joskus livenäkin niistä jutella. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s