Siivouspäivää ja synttäreitä

Takana on jotenkin tosi rankka viikko. On ollut pitkiä työpäiviä ja sen takia äitissä kuin apinat roikkuvia lapsia. On yritetty toipua flunsasta, joka vihdoin tuntuu olevan selätetty (juhuu!) ja muutenkin vain hallita kaaosta, joka parhaiten näkyy kodissamme ja korkeissa tiski-ja pyykkipinoissa. Kiireisen viikon päätteeksi on tulossa aika toimelia viikonloppukin, mutta viikonloput kiireet nyt onneksi kivoja kiireitä 🙂

Ensinnäkin on Pitkätukan firman aloitus ja toimitiloihin muutto. Puuh, vähän jännittää tää yksistyisyrittäjän vaimona oleminen. Vaikka tää onkin ihan mahtava juttu ja tuntuu, että tuo rakkaaseen ihan uutta eloa, että se saa tehdä itelleen mielekästä duunia ja ottaa siinä huomioon itselleen ja minullekin tärkeitä asioita. Silti tuntuu kuin meidän perheeseen tulisi su kolmas lapsi.  Firman Fb-sivut löytyy täältä.

Mä menen myös huomenna AnarkistiMartan kanssa Siivouspäivän tiimoilta pitämään kirppispöytää ja meidät löytää Ainolan puistosta. Kannattaa tulla meidän aarteita penkomaan heti klo 10, koska kun saadaan kaljarahat kasaan, niin me lähetään meneen kun naperoillakin hoitajat.. No ei vaines ❤ Tarjolla ainakin meidän vanhoja vaatteita, lasten vanhoja vaatteita, kenkiä ja sekalaista roinaa. Tervetuloa ❤ Koodilla Mamarkiaa saat väljähtänyttä termarikahvia ja pusun kaupan päälle.

Sunnuntaina on sitten Keisarin 4-vuotis synttärit! Tuntuu niin ihanalta juhlia niitä, koska kuten olen ehkä jo ärsyttävästi vihjannut, niin Keisarilla on erityispiirre, joka ei päällepäin näy, mutta sen takia oli aika vakavat ja vaikeat tilanteet viime keväänä. Tilanne toki nyt tällä hetkellä niin hyvä, kun voi olla. Tästä erityisyydestä saatan kirjoittaa lisää myöhemmin, kun saan päätettyä, että onko se blogiini kuuluva asia. No takaisin niihin synttäreihin 🙂 Mulla on taas kauhee kakkustresi. Ekana vuotena ostin kakun kaupasta, koska lapsi ei tajunnut vielä vaatia äitiä sellaista väkertämään. Seuraavana vuonna laitoin Pitkätukan tekemään kakun, ettei mun tarvisi selitellä se kökköyttä, vaan kaikki ihastelisi isin tekemää kakkua. Viime vuonna oli kakku nimeltään ”Salama McQueenin mutaluisu” ja voitte vaan kuvitella millanen se oli, nimi hyvin kuvaava kuitenkin. Nyt kun lapsi osaa itse vaatia, niin siinä pitäisi olla Spiderman ja Angry birds. Vinkkejä (ja valmiita kakkuja) otetaan vastaan. Yritän kakun kuitenkin leipoa, muut herkut tarjoaa lähin Citymarket. Tiskikoneen ollessa rikki tyydymme pahviastioihin, vaikka näin sopivasti hippeinä se vähän kaivaa ekologista omaatuntoa, mutta se myös säästää mun hermoja. Hermot painoi nyt enemmän vaakakupissa kuin ekologisuus. Juhlistakin lisää ehkä sitten niiden jälkeen 🙂

Nyt keskityn tohon Shaun off the Deadiin ja miehen ollessa toimistolla lösähdän sohvalle mun seuraavaksi ihanimpien miesseuralaisteni kanssa eli Been ja Jiin…

ps. oispa punkkua..

ÄIKKÄÄÄÄÄ!!

Kuva

 

Tänään olen ollut töissä ja tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän aikaa ehdin viettää lasten kanssa ja miten paskasena on koti, kun en jaksa enää siitä pitää huolta. Olen ollut palaverissas lasten päiväkodilla. Olen hakenut päiväkodista ensimmäistä kertaa tällä viikolla lapseni ja siitä sain kiitokseksi itkut.  Olen tehnyt hätäisesti ruuaksi pakastepyttistä ja rauhoitellakseni omaatuntoani myös nahistunutta salaattia ja  saanut kehuja miten hyvää ruokaa on. Minun käteen on tartuttu ruokapöydässä ja katsottu silmiin ja pieni ketsupin ympäröimä suu on sanonut, että rakastaa minua. Olen istunut sohvalla ja yrittänyt keskittyä pikku kakkoseen ja samalla salaa nukkua. Olen vaihtanut vartin sisään vaipat taaperolta, joka sätkii kuin can can-tanssija ja yrittänyt laulaa kaikki laulut Oolannin sodasta Leipuri hiivaan yrittäen hämätä taaperon potalle. Olen polkenut naperot peräkärryssä kauppaan ja yrittänyt samalla heiluttaa peppuani, että saisin hämättyä peräkärrystä kuuluvan  itkun loppumaa. Olen nuollut leikki-ikäisen leivän päältä maksamakkarat, koska tyhmä äiti ei muistanut ettei hän tykkää siitä. olen selittänyt leikki-ikäsesella, että miksi äidin kanssa ei voi mennä naimisiin, vaikka äiti onkin ihana. Olen antanut lapsilleni epäterveellistä vanukasta ja syönyt salaa itse loput. Olen ollut kylpyhuoneessa roiskittavana ja samalla viikannut pyykkejä. Olen lukenut taaperolle taas sitä samaa napakirjaa ja pitänyt pienestä kädest kiinni, kunnes uni tulee. Olen jo parin tunnin aikana käynyt noin neljä kertaa pimeässä lastenhuonessa etsimässä tuttia. olen syönyt levyllisen popkornisuklaata ja tiskannut tiskit. Pian olen käynyt suihkussa ja menen nukkumaan taas toistaakseni tuon saman ja monta muuta pientä hassua, kummallista, raivostuttavaa, itkettävää ja sydäntä raastavaa ja samalla sitä äääriään myöten täyttävää asiaa. Tänään(kin) olen ollut vaan äiti ❤

Kyllä muumit tietää, mikä toimii..

Sain lauantaina ihanan viestin, jossa oli flunssajuoman resepti ja viestin kirjoittajalta pyysin, saisinko jakaa sen täälä ja sopihan se 🙂

”inkiväärijuoma on pettämätön flunssalääke -Muumimammakin valmistaa sitä Muumipeikolle Taikatalvessa! Mutta tunnetaan tuo juoma terveysvaikutuksistaan muutenkin. 😉

Eli kaupasta inkiväärin juurenpalanen, kuoritaan ja leikataan ohuita siivuja vedellä täytettyyn pikkukattilaan. Miedolla lämmöllä kiehautetaan. Ja se o sitten siinä! Oman maun mukaan voi hunajalla ja sitruunamehulla maustaa jos tykkää. Mun suosikki on limenviipale kupin pohjalle, juoma päälle ja lusikallinen hunajaa.

Juoma on aika voimakasta eikä sovi lapsille, ja aikuisillekin suositus 2 kuppia päivä.”

Tein tätä eilen ekaa kertaa ja inkiväärit vahingossa kiehui melkein tunnin, kun Peikkonen veti kunnon iltakiukut! Ja oli semmoista juomaa, että hupsista hei! Tänään tein miedomman version ja tää on kyllä hyvää ja tekee hyvää ❤ kokeilkaa tekin 🙂

20130826-213820.jpg

Ps. Miks mun tissit näyttää olevan eriparia?

Poppaa soppaa, the Flunssa edition

Flunssan karkotus jatkuu. Sain eilen yhdeltä ystävältä ihanan kuuloisen inkiväärijuoman reseptin ja sitä kokeilen illalla. Näkn lounasaikaan kuitenkin päätin, että nyt riittää nakit ja päätin tehdä flunssan karkoittavaa kanakeittoa.

Mä olen äidiksi tultuani alkanutkin tehdä usein keittoja. Joskus tuntui, että ne vain välttämätön paha koulun ruokalistalla, mutta nyt olen alannut niistä pitämään, onkohan tämä jotain aikuistumista?

No mutta nyt siihen soppaan, siihen tarvitaan:
-kanafileitä tai suikaleita
-öljyä
-garam masala-maustesekoitusta, inkivääriä
-riisiä
-pakastevihanneksia
-hunajaa ja sitruunaa
-suolaa

Ensin pilkoin fileet pieniksi paloiksi. Tykkään käyttää noita fileitä ja itse suikaloida, kun tuntuu että näin saa laadukkaampaa lihaa. Lykkäsin lihat sitten öljyn kanssa kattilaan ja päälle kunnon ripaus garam masalaa ja kuivattua inkivääriä. Kun liha oli melkein kypsää, heitin sekaan riisiä, tällä kertaa täysjyväsellaista, varmaan noin 2 dl. Sitten laitoin kattilaan jo kiehuvaa vettä, niin että ainekset peittyi ja vähän reilumminkin ja perään vihannekset. Tällä kertas oli sekoituksessa papuja, hernettä, porkkanaa ja kukkakaalia. Kiehuttelin, maistelin ja lisäsin vielä hunajaa, sitruunanmehua ja suolaa ja tarjoilin, kun riiseissä purutuntumaa. Jos olisi ollut kookosmaitoa olisin lisännyt sitä.

Ainakin kuuma liemi ja mausteet tekivät hyvää kipeälle kurkulle ja nenä alkoi vuotaa 🙂

20130825-115743.jpg

Ihan sairasta menoa

Joka paikka tursuaa harsoja, nenäliinoja ja kosteuspyyhetulluja. Sama Teletappi-jakso pyörii jo kymmenettä kertaa. Teetä ja Finrexiniä on lipitetty niin, että ne tulee korvista. Pitkätukka ei puhu. Lapset kiipii seinille ja katselee kaihoisana ulos. Itsellä korvaa ja päätö juilii ja lasten huuto ruokapöydässä sai melkein itkun multa aikaan kun se sattui. Ja se ruoka on ollut pinaattilättyjä, hodareita, kalapuikkoja, pakastepitsaa, kaikkee minkä saa vain lykätä uuniin ja ite maata sohvalla. Äsken jonkun värillisen möhkön huutaesa telkkarista, että ”Katso!”, niin Keisari tokaisi kyllästyneenä, että ”Enkä katso.”

Täälä ollaan siis oltu ihan hirveässä flunssassa. Lapset jo pian puolitoista viikkoa ite noin viikon. Ja Pitkätukallakin alkasi tällä viikolla, toi puhumattomuus johtuu siis flunssasta, ei muusta. Alkuviikon yritin sairastaa töissä, mutta perjantaina lähti se tärkein työväline eli ääni lähti, niin oli pakko itsekin jäädä saikulle. No hirveenä ei tää saikku ole lepäämistä ollut, kun lapset ja mieskin kipeänä ja lapset tarvii hoitaa ja syöttää kuitenkin. Tänään pyöräilin ihan hirveesdä kuumeessa kauppaan ja takaisin, että saadaan vain olla ja möllöttä, vaikka se möllääminen tuleekin jo niiiiiiin korvista ulos. Yötkin ihan hirmu katkonaisia, kun lapset yskii ja herää. Eli aika finaalissa olen, mutta toivottavasti niin pian tämä flunssakin. On kyllä ollut ihan perhanan sitkeää sorttia.

Pian saa onneksi heittää lapsille puurot nenän eteen ja kaittaa ne nukkumaan ja pyytää kaikkia korkeita voimia, kuten jeesuslasta, äiti maata ja joulupukkia, että huominen olisi jo parempi ja pääsisi edes ulos. Tai edes saisi nukkua koko yön yhteen menoon, yhdessä paikassa. Tällaisina hetkinä sitä toivoisi toimivaa turvaverkkoa, meillä kun asuu lähimmät sukulaiset noin 350 km päässä.

Nyt hyvät vinkit jakoon, millä estetään tulevat flunssat. Ja mitenkäs teillä? Onko blunssa päällä vai jo ohi vai tuloillaan?

20130824-192104.jpg

20130824-192118.jpg

20130824-192126.jpg

Paljastus…

Hah! Sainpa sun huomios, siksihän mä tätä kirjoitan, että haluan huomiota ja saada päteä. Peukku jos tunnistit, mistä mun lempparisarjasta lainaus 😉

Mutta mä väitän, että jokaisella meistä on yksi tosi ällöherkku, josta ei ees usko kenenkään muun tykkäävän ja syö sitä yleensä vain ollessaan yksin ja on hieman perverssi olo.. No tässä mun: nuudeleita, eikä mitä tahansa vaan mama-merkin tom yum nuudeleita, porkkanaraastetta, sitruunamehua ja raejuustoa. Kaikki sotketaan mössöksi ja sorkitaan haarukalla suuhun, nam. Mä elin tolla yhden opiskelutalven, mutta edelleen silloin tällöin maistuu.

Nyt mä paljastin omani, mikä on sun?

20130822-211159.jpg