Siivouspäivää ja synttäreitä

Takana on jotenkin tosi rankka viikko. On ollut pitkiä työpäiviä ja sen takia äitissä kuin apinat roikkuvia lapsia. On yritetty toipua flunsasta, joka vihdoin tuntuu olevan selätetty (juhuu!) ja muutenkin vain hallita kaaosta, joka parhaiten näkyy kodissamme ja korkeissa tiski-ja pyykkipinoissa. Kiireisen viikon päätteeksi on tulossa aika toimelia viikonloppukin, mutta viikonloput kiireet nyt onneksi kivoja kiireitä 🙂

Ensinnäkin on Pitkätukan firman aloitus ja toimitiloihin muutto. Puuh, vähän jännittää tää yksistyisyrittäjän vaimona oleminen. Vaikka tää onkin ihan mahtava juttu ja tuntuu, että tuo rakkaaseen ihan uutta eloa, että se saa tehdä itelleen mielekästä duunia ja ottaa siinä huomioon itselleen ja minullekin tärkeitä asioita. Silti tuntuu kuin meidän perheeseen tulisi su kolmas lapsi.  Firman Fb-sivut löytyy täältä.

Mä menen myös huomenna AnarkistiMartan kanssa Siivouspäivän tiimoilta pitämään kirppispöytää ja meidät löytää Ainolan puistosta. Kannattaa tulla meidän aarteita penkomaan heti klo 10, koska kun saadaan kaljarahat kasaan, niin me lähetään meneen kun naperoillakin hoitajat.. No ei vaines ❤ Tarjolla ainakin meidän vanhoja vaatteita, lasten vanhoja vaatteita, kenkiä ja sekalaista roinaa. Tervetuloa ❤ Koodilla Mamarkiaa saat väljähtänyttä termarikahvia ja pusun kaupan päälle.

Sunnuntaina on sitten Keisarin 4-vuotis synttärit! Tuntuu niin ihanalta juhlia niitä, koska kuten olen ehkä jo ärsyttävästi vihjannut, niin Keisarilla on erityispiirre, joka ei päällepäin näy, mutta sen takia oli aika vakavat ja vaikeat tilanteet viime keväänä. Tilanne toki nyt tällä hetkellä niin hyvä, kun voi olla. Tästä erityisyydestä saatan kirjoittaa lisää myöhemmin, kun saan päätettyä, että onko se blogiini kuuluva asia. No takaisin niihin synttäreihin 🙂 Mulla on taas kauhee kakkustresi. Ekana vuotena ostin kakun kaupasta, koska lapsi ei tajunnut vielä vaatia äitiä sellaista väkertämään. Seuraavana vuonna laitoin Pitkätukan tekemään kakun, ettei mun tarvisi selitellä se kökköyttä, vaan kaikki ihastelisi isin tekemää kakkua. Viime vuonna oli kakku nimeltään ”Salama McQueenin mutaluisu” ja voitte vaan kuvitella millanen se oli, nimi hyvin kuvaava kuitenkin. Nyt kun lapsi osaa itse vaatia, niin siinä pitäisi olla Spiderman ja Angry birds. Vinkkejä (ja valmiita kakkuja) otetaan vastaan. Yritän kakun kuitenkin leipoa, muut herkut tarjoaa lähin Citymarket. Tiskikoneen ollessa rikki tyydymme pahviastioihin, vaikka näin sopivasti hippeinä se vähän kaivaa ekologista omaatuntoa, mutta se myös säästää mun hermoja. Hermot painoi nyt enemmän vaakakupissa kuin ekologisuus. Juhlistakin lisää ehkä sitten niiden jälkeen 🙂

Nyt keskityn tohon Shaun off the Deadiin ja miehen ollessa toimistolla lösähdän sohvalle mun seuraavaksi ihanimpien miesseuralaisteni kanssa eli Been ja Jiin…

ps. oispa punkkua..

Advertisement

ÄIKKÄÄÄÄÄ!!

 

Tänään olen ollut töissä ja tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän aikaa ehdin viettää lasten kanssa ja miten paskasena on koti, kun en jaksa enää siitä pitää huolta. Olen ollut palaverissas lasten päiväkodilla. Olen hakenut päiväkodista ensimmäistä kertaa tällä viikolla lapseni ja siitä sain kiitokseksi itkut.  Olen tehnyt hätäisesti ruuaksi pakastepyttistä ja rauhoitellakseni omaatuntoani myös nahistunutta salaattia ja  saanut kehuja miten hyvää ruokaa on. Minun käteen on tartuttu ruokapöydässä ja katsottu silmiin ja pieni ketsupin ympäröimä suu on sanonut, että rakastaa minua. Olen istunut sohvalla ja yrittänyt keskittyä pikku kakkoseen ja samalla salaa nukkua. Olen vaihtanut vartin sisään vaipat taaperolta, joka sätkii kuin can can-tanssija ja yrittänyt laulaa kaikki laulut Oolannin sodasta Leipuri hiivaan yrittäen hämätä taaperon potalle. Olen polkenut naperot peräkärryssä kauppaan ja yrittänyt samalla heiluttaa peppuani, että saisin hämättyä peräkärrystä kuuluvan  itkun loppumaa. Olen nuollut leikki-ikäisen leivän päältä maksamakkarat, koska tyhmä äiti ei muistanut ettei hän tykkää siitä. olen selittänyt leikki-ikäsesella, että miksi äidin kanssa ei voi mennä naimisiin, vaikka äiti onkin ihana. Olen antanut lapsilleni epäterveellistä vanukasta ja syönyt salaa itse loput. Olen ollut kylpyhuoneessa roiskittavana ja samalla viikannut pyykkejä. Olen lukenut taaperolle taas sitä samaa napakirjaa ja pitänyt pienestä kädest kiinni, kunnes uni tulee. Olen jo parin tunnin aikana käynyt noin neljä kertaa pimeässä lastenhuonessa etsimässä tuttia. olen syönyt levyllisen popkornisuklaata ja tiskannut tiskit. Pian olen käynyt suihkussa ja menen nukkumaan taas toistaakseni tuon saman ja monta muuta pientä hassua, kummallista, raivostuttavaa, itkettävää ja sydäntä raastavaa ja samalla sitä äääriään myöten täyttävää asiaa. Tänään(kin) olen ollut vaan äiti ❤

Kyllä muumit tietää, mikä toimii..

Sain lauantaina ihanan viestin, jossa oli flunssajuoman resepti ja viestin kirjoittajalta pyysin, saisinko jakaa sen täälä ja sopihan se 🙂

”inkiväärijuoma on pettämätön flunssalääke -Muumimammakin valmistaa sitä Muumipeikolle Taikatalvessa! Mutta tunnetaan tuo juoma terveysvaikutuksistaan muutenkin. 😉

Eli kaupasta inkiväärin juurenpalanen, kuoritaan ja leikataan ohuita siivuja vedellä täytettyyn pikkukattilaan. Miedolla lämmöllä kiehautetaan. Ja se o sitten siinä! Oman maun mukaan voi hunajalla ja sitruunamehulla maustaa jos tykkää. Mun suosikki on limenviipale kupin pohjalle, juoma päälle ja lusikallinen hunajaa.

Juoma on aika voimakasta eikä sovi lapsille, ja aikuisillekin suositus 2 kuppia päivä.”

Tein tätä eilen ekaa kertaa ja inkiväärit vahingossa kiehui melkein tunnin, kun Peikkonen veti kunnon iltakiukut! Ja oli semmoista juomaa, että hupsista hei! Tänään tein miedomman version ja tää on kyllä hyvää ja tekee hyvää ❤ kokeilkaa tekin 🙂

Ps. Miks mun tissit näyttää olevan eriparia?

Poppaa soppaa, the Flunssa edition

Flunssan karkotus jatkuu. Sain eilen yhdeltä ystävältä ihanan kuuloisen inkiväärijuoman reseptin ja sitä kokeilen illalla. Näkn lounasaikaan kuitenkin päätin, että nyt riittää nakit ja päätin tehdä flunssan karkoittavaa kanakeittoa.

Mä olen äidiksi tultuani alkanutkin tehdä usein keittoja. Joskus tuntui, että ne vain välttämätön paha koulun ruokalistalla, mutta nyt olen alannut niistä pitämään, onkohan tämä jotain aikuistumista?

No mutta nyt siihen soppaan, siihen tarvitaan:
-kanafileitä tai suikaleita
-öljyä
-garam masala-maustesekoitusta, inkivääriä
-riisiä
-pakastevihanneksia
-hunajaa ja sitruunaa
-suolaa

Ensin pilkoin fileet pieniksi paloiksi. Tykkään käyttää noita fileitä ja itse suikaloida, kun tuntuu että näin saa laadukkaampaa lihaa. Lykkäsin lihat sitten öljyn kanssa kattilaan ja päälle kunnon ripaus garam masalaa ja kuivattua inkivääriä. Kun liha oli melkein kypsää, heitin sekaan riisiä, tällä kertaa täysjyväsellaista, varmaan noin 2 dl. Sitten laitoin kattilaan jo kiehuvaa vettä, niin että ainekset peittyi ja vähän reilumminkin ja perään vihannekset. Tällä kertas oli sekoituksessa papuja, hernettä, porkkanaa ja kukkakaalia. Kiehuttelin, maistelin ja lisäsin vielä hunajaa, sitruunanmehua ja suolaa ja tarjoilin, kun riiseissä purutuntumaa. Jos olisi ollut kookosmaitoa olisin lisännyt sitä.

Ainakin kuuma liemi ja mausteet tekivät hyvää kipeälle kurkulle ja nenä alkoi vuotaa 🙂

Ihan sairasta menoa

Joka paikka tursuaa harsoja, nenäliinoja ja kosteuspyyhetulluja. Sama Teletappi-jakso pyörii jo kymmenettä kertaa. Teetä ja Finrexiniä on lipitetty niin, että ne tulee korvista. Pitkätukka ei puhu. Lapset kiipii seinille ja katselee kaihoisana ulos. Itsellä korvaa ja päätö juilii ja lasten huuto ruokapöydässä sai melkein itkun multa aikaan kun se sattui. Ja se ruoka on ollut pinaattilättyjä, hodareita, kalapuikkoja, pakastepitsaa, kaikkee minkä saa vain lykätä uuniin ja ite maata sohvalla. Äsken jonkun värillisen möhkön huutaesa telkkarista, että ”Katso!”, niin Keisari tokaisi kyllästyneenä, että ”Enkä katso.”

Täälä ollaan siis oltu ihan hirveässä flunssassa. Lapset jo pian puolitoista viikkoa ite noin viikon. Ja Pitkätukallakin alkasi tällä viikolla, toi puhumattomuus johtuu siis flunssasta, ei muusta. Alkuviikon yritin sairastaa töissä, mutta perjantaina lähti se tärkein työväline eli ääni lähti, niin oli pakko itsekin jäädä saikulle. No hirveenä ei tää saikku ole lepäämistä ollut, kun lapset ja mieskin kipeänä ja lapset tarvii hoitaa ja syöttää kuitenkin. Tänään pyöräilin ihan hirveesdä kuumeessa kauppaan ja takaisin, että saadaan vain olla ja möllöttä, vaikka se möllääminen tuleekin jo niiiiiiin korvista ulos. Yötkin ihan hirmu katkonaisia, kun lapset yskii ja herää. Eli aika finaalissa olen, mutta toivottavasti niin pian tämä flunssakin. On kyllä ollut ihan perhanan sitkeää sorttia.

Pian saa onneksi heittää lapsille puurot nenän eteen ja kaittaa ne nukkumaan ja pyytää kaikkia korkeita voimia, kuten jeesuslasta, äiti maata ja joulupukkia, että huominen olisi jo parempi ja pääsisi edes ulos. Tai edes saisi nukkua koko yön yhteen menoon, yhdessä paikassa. Tällaisina hetkinä sitä toivoisi toimivaa turvaverkkoa, meillä kun asuu lähimmät sukulaiset noin 350 km päässä.

Nyt hyvät vinkit jakoon, millä estetään tulevat flunssat. Ja mitenkäs teillä? Onko blunssa päällä vai jo ohi vai tuloillaan?

Paljastus…

Hah! Sainpa sun huomios, siksihän mä tätä kirjoitan, että haluan huomiota ja saada päteä. Peukku jos tunnistit, mistä mun lempparisarjasta lainaus 😉

Mutta mä väitän, että jokaisella meistä on yksi tosi ällöherkku, josta ei ees usko kenenkään muun tykkäävän ja syö sitä yleensä vain ollessaan yksin ja on hieman perverssi olo.. No tässä mun: nuudeleita, eikä mitä tahansa vaan mama-merkin tom yum nuudeleita, porkkanaraastetta, sitruunamehua ja raejuustoa. Kaikki sotketaan mössöksi ja sorkitaan haarukalla suuhun, nam. Mä elin tolla yhden opiskelutalven, mutta edelleen silloin tällöin maistuu.

Nyt mä paljastin omani, mikä on sun?

It’sfunny, because it’s true <3

<a href="http://www.huffingtonpost.com/mike-julianelle/10-ways-living-with-a-toddler-is-like-being-in-prison_b_3726549.html?utm_hp_ref=mostpopular&utm_source=buffer&utm_campaign=Buffer&utm_content=buffera861c&utm_medium=twitter&quot; title="It'sfunny, because it's true It’sfunny, because it’s true ❤

Värikäs ja karvainen viikonloppumme

Viikonloput ovat työssäkäyvänä äitinä alkaneet vihdoin tuntua viikonlopuilta. Ja jollain tapaa nautin siitä. Perjantaina juhlimmekin ensimmäistä arkiviikkoa lähiöpitserian pitsoilla, joista Peikkonenkin sanoi ”naam, naaam, naam”. Lauantaina jätimme iskän tekemään töitä ja lastasin hoitolaukkuun survival kitin ja lähdimme Pikku Farmarit maalla ja metsässä tapahtumaan. Tai kuten eräs tuttavaperheen isukki sanoi tuolla törmätessämme niiden viiidentuhannen hipsterin joukkoon, jotka tulivat katsomaan yhtä kanaa.

Lähiöstä bussilla matka kesti tunnin, jonka aikana nostin noin sata kertaa tuon maatilalla kirjan, my little ponyn ja tutin Peikkoselle, joka ne aina heitti ja sitä ennen huusi, että ”heitttääää!” että ei jäänyt äidille (eikä kanssamatkustajille) epäselväksi mikä oli homman nimi.

Päästyämme Hietasaareen eksyin tuttuun tapaani, mutta Pitkätukan etäopastamana pääsimme perille ja olihan meillä poijjaat lystiä.

 

 

Täällä tapahtumassa olisi ollut informatiivisia kojuja maataloudesta, mutta ne me skipattiin. Lähinnä ihailtiin rakkoreita, siliteltiin eläimiä, kiljuttiin ja pelättiin niitä ja vedettiin herkkuöverit sekä tavattiin tuttuja. Ainoa koju joka tutkittiin tarkkaan oli 4-H:n, koska siellä oli vohvelin tai tohvelinpaistoa, niin kuin Keisari sanoi. Tapahtumassa esiiintyi Liikkuvalle laulurepulle, jolle iso kiitos myös Keisarin pissatusavusta, olisi ollut kurjaa jättää sinnillä jonotettu paikka, vaan sen takia, kuin herra keksi, että NYT pitää päästä pissalle.

 

Ainoita miinuksia tapahtumasta tuli mieleen eläinten vähyys ja niiden pienet aitaukset. Olisin myös toivonut, että alueelle olisi ollut myynnissä myös jotain terveellisempää naposteltavaa. Lounaamme oli siis tuolloin niitä tohveleita, munkkia, makkaraa, tikkareita ja Peikkoselle yksi laukusta löytynyt hedelmäsose tyynnyttämään äidin huonoan omaatuntoa. Toki tapahtuman suosio ilmeisesti yllätti järjestäjät, kun kahviokojusta loppui myytävät kesken. Mutta mulla ja varsinkin lapsilla oli kivaa, ja se pääasia.

 

Viikonloppuna olikin paljon tapahtumia. Sunnuntaina suuntasimmekin Oulun keskustaan lounaalle Ravintolapäivään. Tällä kertaa suuntasimme vain yhteen paikkaan eli monikulttuurikeskus Villa Victoriin, jossa oli Värikäs Oulu -työpajafestivaalin järjestämä Värikäs ravintola, joka tarjosi herkkuja muun muassa  Suomesta, Sudanista, Intiasta, Vietnamista, Irakista, Somaliasta, Marokosta, Syyriasta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Thaimaasta. ja ah minkä ähkyn sain aikaan ja minkä sotkun jätimme taakse, anteeksi siitä jos joku tapahtuman järjestäjä tätä lukee. En ehtinyt lasten huiskiessa ruokaa ympäriinsä ja minä napaani, ottamaan yhtään kuvaa itse tapahtumasta, mutta itsestäni kyllä!

 

Kerrankin jalassa jotain muuta kuin Martensit, Converset tai vitosen muoviballeriinat. Nää on mun aikuiskengät, joiden käytön pitää aina ennen lähtöä päätttää. Eilen päätin edes leikkiä aikuista. Kissamekko tasapainottaa sopivasti. Kauhee kun on naama kurtussa ja jos joku miettii, niin mekon alla pönksöttää vain hapanimeläkanaa

 

Nyt toivutaan kiireisestä viikonlopusta, lapset onkin flunssassa ja iskän kanssa huomisenkin kotona. Ehdin tuhota kokonaisen purkin Ben&Jerrysiä tätä kirjoittaessani, kun kuvat latasivat hitaasti, täytys varmaan opetelle tekeen niille jotain…Nyt vielä iltateet ja nukkumaan. Huippua, kun nyt jo niin pimeetä, ihanaa kun tulee syksy!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Wazzap(i)?

Oijoi, tänään oli kyllä kiva päivä. Me ollaan Pitkätukan kanssa päädytty jakamaan ne aamut, jolloin saisi nukkua ja tänään oli mun nukkumisvuoro. Me jaetaan myös illan nukutusvuorot. Joistakin tää voi kuulostaa hassulta, mutta meillä se toimii. Jako menee noin fifty-sixty eli silloin tällöin tehään poikkeuksia ja niitäkin tuntuu tulevan sopivassa tahdissa.

Mutta takaisin tähän päivään. Tutustuttiin tähän meidän lähiöön taad vähän lähemmin käymällä Nassukoiden kanssa pihakirppiksellä ja teinkin älyttömän hyviä löytöjä! Punaiset froteehaalarit Peikkoselle sekä nukenvaunut ja Keisari sai työkalupakin ja örkin. Mamma sai päiväpeiton lastenhuoneen sohvaprojektiin. Ja kaikki tämä noin 7e. Löydöistä en vain tajunnut ottaa kuvaa ja Peikkosen vauvat jo nukkuvat vaunuissa tuola lastenhuoneessa. Örkit ryömineet piiloon ja päiväpeitto sohvassa sekä housut pyyykkikasassa, toki siinä kuivassa ja haisevassa, ei siinä märässä ja haisevassa.

Iltapäivällä saatiinkiin ystäviä kylään. Meillä on aika harvassa ne ystäväperheet, joissa löytyy kaikille leikki ja jutteluseuraa. Ja monet niistä asuu kaukana. Mutta nyt oli ihanat vieraat ja tehtiin ihan järjetön määrä sushia. Toi sushin syönti on meillä vaan vaarallista, kun kaksi kertaa sitä syötyäni olen tullut raskaaksi. Tosi kumma juttu 😉 Täytteitä meillä oli taas ihan liikaa ja riisi loppui kesken, mutta kaikki saivat kyllä itsensä ihan ähkyyn. Viimeistään jälkiruualla, joka oli jäshkiä, niin kuin Peikkonen sanoo. Just vedin viimeiset sushit ja nuolin vielä wasabit saadakseni kunnon kiksit.. Meinasin niitä sushejakinkuvata, mutta nälkä oli liian suuri kuvailuun, joten saatte tyytyä jämäkuvaan 😀 Nyt mahan viereen maate ja kohta laitan sorkat taskuun ja kierin sänkyyn, koska huomenna alkaa arki ja herätys jo 6.30. Yök.

töi

Perjantaina heräsin, olin hieman tokkurassa eilisiltaisen Harmajan keikan ja hyvän syömisen ja (maltillisen) juomisen jälkeen. Rouskutin hapankorppuja ja join irvistellen kahvia, koska maito oli loppu, kun paha mutsi oli eilen ollut keikalla eikä käynyt kaupassa. Puin ylleni univormun eli mekon ja helmet ja pakkasin mukaan hassunhauskat puputossut sekä kumpparit ja karautin pyörällä TÖIHIN! Huh huh, vieläkin olen pyörällä päästäni. Mutta täytyy sanoe, että mä nautin kyllä töissä olosta 🙂 vaikkakin myös siellä oma ruoka ehtii jäähtyä, kun ruokaseurani on noin metrin mittaista, mutta kahvin saa juoda useimmiten kuumana ja hyvässä aikuisessa seurassa ja vessaan pääsee yksin.

Nassukat aloittevat päiväkodissa ensi viikolla ja tällä viikolla jo teimme sinne tutustumiskäyntiä. Maanantaina heilläkin alkaa hommat ihan oikeasti, mutt onneksi pehmeällä laskulla, kun Pitkätukka on vielä elokuun kotona tekemässä töitä ja tämä mahdollistaa aluksi lyhyet päivät. Keisari ihastui jo heti päiväkotiin ja täteihin ja uusin leluihin, Peikkonen on vielä niin epäluuloinen, kuin puolitoistavuotias voi vain olla. Toki hän myös jo ihastui uusiin leluihin ja kamuihin, mutta tarkisteli vielä kovasti missä äiti on. Molemmilla toki tuli huuto, kun tutustumisesta lähdettiin kotiin, Keisarilla kun piti jättä lelut ja kamut, Peikkosella kun ei saanut ottaa sitä ihanaa korvakirjaa mukaan.

Maanantai kyllä jännittää,Peikosen takia, mutta ehkäpä se siitä. Mua pelottaa, että tyttö huutaa siellä naama punaisena ja kuvittelee, miten äiti hylännyt ja tädit miettii, että miten tuo opettajan lapsi käyttäytyy noin huonosti. Pitkätukka sanoi, että häntä pelottaa, että tyttö istuu johtajan tuolilla ja on sitonut muut tädit ja orjuuttanut muut hakemaan hänelle ”mammaa ja jäshkiä”. Katsotaan kumman pelot on lähempänä.