Viikonloput ovat työssäkäyvänä äitinä alkaneet vihdoin tuntua viikonlopuilta. Ja jollain tapaa nautin siitä. Perjantaina juhlimmekin ensimmäistä arkiviikkoa lähiöpitserian pitsoilla, joista Peikkonenkin sanoi ”naam, naaam, naam”. Lauantaina jätimme iskän tekemään töitä ja lastasin hoitolaukkuun survival kitin ja lähdimme Pikku Farmarit maalla ja metsässä tapahtumaan. Tai kuten eräs tuttavaperheen isukki sanoi tuolla törmätessämme niiden viiidentuhannen hipsterin joukkoon, jotka tulivat katsomaan yhtä kanaa.
Lähiöstä bussilla matka kesti tunnin, jonka aikana nostin noin sata kertaa tuon maatilalla kirjan, my little ponyn ja tutin Peikkoselle, joka ne aina heitti ja sitä ennen huusi, että ”heitttääää!” että ei jäänyt äidille (eikä kanssamatkustajille) epäselväksi mikä oli homman nimi.
Päästyämme Hietasaareen eksyin tuttuun tapaani, mutta Pitkätukan etäopastamana pääsimme perille ja olihan meillä poijjaat lystiä.
Täällä tapahtumassa olisi ollut informatiivisia kojuja maataloudesta, mutta ne me skipattiin. Lähinnä ihailtiin rakkoreita, siliteltiin eläimiä, kiljuttiin ja pelättiin niitä ja vedettiin herkkuöverit sekä tavattiin tuttuja. Ainoa koju joka tutkittiin tarkkaan oli 4-H:n, koska siellä oli vohvelin tai tohvelinpaistoa, niin kuin Keisari sanoi. Tapahtumassa esiiintyi Liikkuvalle laulurepulle, jolle iso kiitos myös Keisarin pissatusavusta, olisi ollut kurjaa jättää sinnillä jonotettu paikka, vaan sen takia, kuin herra keksi, että NYT pitää päästä pissalle.
Ainoita miinuksia tapahtumasta tuli mieleen eläinten vähyys ja niiden pienet aitaukset. Olisin myös toivonut, että alueelle olisi ollut myynnissä myös jotain terveellisempää naposteltavaa. Lounaamme oli siis tuolloin niitä tohveleita, munkkia, makkaraa, tikkareita ja Peikkoselle yksi laukusta löytynyt hedelmäsose tyynnyttämään äidin huonoan omaatuntoa. Toki tapahtuman suosio ilmeisesti yllätti järjestäjät, kun kahviokojusta loppui myytävät kesken. Mutta mulla ja varsinkin lapsilla oli kivaa, ja se pääasia.
Viikonloppuna olikin paljon tapahtumia. Sunnuntaina suuntasimmekin Oulun keskustaan lounaalle Ravintolapäivään. Tällä kertaa suuntasimme vain yhteen paikkaan eli monikulttuurikeskus Villa Victoriin, jossa oli Värikäs Oulu -työpajafestivaalin järjestämä Värikäs ravintola, joka tarjosi herkkuja muun muassa Suomesta, Sudanista, Intiasta, Vietnamista, Irakista, Somaliasta, Marokosta, Syyriasta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Thaimaasta. ja ah minkä ähkyn sain aikaan ja minkä sotkun jätimme taakse, anteeksi siitä jos joku tapahtuman järjestäjä tätä lukee. En ehtinyt lasten huiskiessa ruokaa ympäriinsä ja minä napaani, ottamaan yhtään kuvaa itse tapahtumasta, mutta itsestäni kyllä!
Kerrankin jalassa jotain muuta kuin Martensit, Converset tai vitosen muoviballeriinat. Nää on mun aikuiskengät, joiden käytön pitää aina ennen lähtöä päätttää. Eilen päätin edes leikkiä aikuista. Kissamekko tasapainottaa sopivasti. Kauhee kun on naama kurtussa ja jos joku miettii, niin mekon alla pönksöttää vain hapanimeläkanaa
Nyt toivutaan kiireisestä viikonlopusta, lapset onkin flunssassa ja iskän kanssa huomisenkin kotona. Ehdin tuhota kokonaisen purkin Ben&Jerrysiä tätä kirjoittaessani, kun kuvat latasivat hitaasti, täytys varmaan opetelle tekeen niille jotain…Nyt vielä iltateet ja nukkumaan. Huippua, kun nyt jo niin pimeetä, ihanaa kun tulee syksy!
mamarkiaa 