Mä taisinkin jo aiemmin ärsyttävästi vihjaista, että Keisarilla on erityispiirteitä. Kauan aikaa olen miettinyt tuonko niitä tässä blogissa julki, mutta nyt tuli hyvä syy tehdä se. Kuuluuhan se isona osana mun ja siis meidän koko perheen elämään ja hei, kaikki yksityisyys meni jo mun mahaläskien näytön jälkeen.
Eli niin lyhyesti kun vain voin kertoa, niin Keisarilla todettiin viime keväänä aivoissa synnynnäisiä epämuodostumia nimeltään kavernoomat. Yleensä näitä kavernoomia, joita meille kuvailtiin, että ne ovat kuin tuulenpesiä aivojen verisuonissa on yksi ja ne oireilevat aikuisena laukaisemalla esimerkiksi epilepsiakohtauksen. No Keisarilla näitä on 32 ja ne alkoivat oireilla hänen ollessaan 3,5-vuotias. Nämä kavernoomat ovat kuulemma sinällään harmittomia, mutta ne saattavat vuotaa herkästi ja aiheuttaa just myös noita epilepsiakohtauksia. Keisarilla tapahtui tuo ensimmäinen eli vuoto. Se tuli ilmi, siten, että yhtenä päivänä hänen oikea puolensa ei toiminutkaan kunnolla. Luulimme syyn olevan jossain muksauksessa tai kaatumisessa, kun liikkuvainen ja menevä poika on kyseessä ja muuten vointi oli hyvä. Lääkäriinkiin pääsimme vasta seuraavana päivänä. Sen illan mittaan kuitenkin jo mietin, että onkohan jotain vakavampaa kyseessä. Onneksi saimme ajan tutulle lääkärille, joka heti hoksasi tehdä neurologisia testejä. Lähdimme Oysiin lasten päivystykseen, sieltä osastolle ja magneettikuvaan ja siellä nämä kavernoomat paljastuivat. Alkushokki oli kyllä ihan hirveä. Tosiaan olimme olleet näistä tietämättömiä, vaikka ne olivat aina Keisarilla olleet. Myöhemmin ajateltuna se on ollut onni ja poika on saanut kasvaa ja kehittya ihan normaalisti ilman liikaa varomista. Ne vuotaneet kohdat leikattiin toukokuussa ja aluksi Keisari oli teholla muutaman päivän, ei jaksanut kuin nukkua, ei kävellyt ei puhunut ei jaksanut edes istua. Neljäntenä päivänä hän nousi istumaan, viidentenä käveli ja kuudentena juoksi ❤ En jaksa lakata ihmettelemästä sitä ihmeellistä voimaa mikä lapsilla on parantua ja sen yksi syy on varmaan halu liikkua. Leikkauksen ja vuodon takia Keisarin oikea puoli on kömpelömpi. Tämän Keisari ja hänen kaverinsa ovat kuitenkin ottaneet hyvin vastaan ja isompaa kiusaamistakaan en ole vielä nähnyt.
No sitten eiliseen, pitkän pohjustuksen jälkeen. Eli lähdin lasten kanssa keskustaan asioille ja paluu meni myöhälle iltapäivään ja Keisarikin oli jo väsynyt. Olimme juuri pysähtymässä omalle pysäkille,ja aikeissa mennä kotiin päiväunille, kun huomioni keskittyi vaunuissa ähisevään Peikkoseen ja silloin Keisari hyppäsi penkiltä pois, lähti juoksemaan bussin käytävää ja kun bussi jarrutti, niin Keisari lensi suoraan päin bussin penkkikoroketta ja löi päänsä. Nenästä ja ikenestä vuosi verta ja päähän oli tullut ruhje ja mä olin hetken ihan pihalla tapahtumista ja minua vain kylmäsi, kun tajusin, että nyt sattui rakkaalleni todella pahasti. Bussikuski onneksi tajusi tilanteen ja lupasi lähteä meidät viemään lääkäriin reitin lopuksi. Soitin päivystykseen, että tulossa ollaan ja yritin selvitä matkasta kipua ja pelkoa huutavan Keisarin kanssa ja pelästyneen Peikkosen kanssa. Eräs nainen bussissa toi meille nenäliinan nenäverenvuotoon ja painoin kauppaostoksista löytynellä jäätelöllä Keisarin nenää ja yritin olla itse rauhallinen. Bussi kuitenkin ajoi reittinsa loppuun ja pian pysäkiltä nousi kyytiin nuori pariskunta, jotka istuivat meidän eteemme. Kuullessaan lapsen itkun alkoi silmien pyöritys ja huokailu. Siinä vaiheessa minulla paloi pinna ja huusin heille, että tämä lapsi ei huuda teitä ärsyttääkseen vaan koska hänellä on kovat kivut ja hän pelkää ja lisäsin myös että tilanne vakavuutta lisää lapsen aivoissa olevat epämuodostumat ja aivoverenvuodon riski on suuri. No sain vastaukseksi vain nyökkäilyä. Olisin toivonut jotain inhimillisyyttä ja tilanteentajua ja vaikka anteeksipyynnön. Onneksi eräs toinen bussissa ollut nuori nainen kävi puristamassa olkapäätäni ja sanoi toivovansa meille kaikkea hyvää. Tämä paransi tilanneta ja oloani hieman
No bussikuski oli kyllä ihana. Hän nimittäin tosiaan jatkoi päätepysäkiltä suoraan Oysiin, kyseli koko matkan minun ja lasten vointia ja saattoi meidät päivystyksen ovelle saakka.Eli kiitos Koskilinjojen linjan 16 naiskuskille, joka lähti keskustasta 13.45 ❤ Pääsimmekin aika pian lääkärin vastaanotolle, sieltä vielä lastenpäivystykseen, jossa tuli päätös, että vuotoriskin takia haluvat pitää Keisarin tarkkailussa. Sain onneksi jäädä Peikkosenkin kanssa osastolle yöksi, koska Peikkonen menisi kainalossani yön. Pitkätukkahan lenteli juuri tällöin Atlantin yllä, joten siksi tällainen järjestely. Tämän kuultuaan, että äitikin saa olla yön hänen kanssaan ja että pääsee vielä tutulle osastolle rauhoitti myös Keisarin, joka oli jo kyllä alannut onneksi rauhoittua jo päivystyksen leikkihuoneessa. Pääsimmekin jo tänä aamuna kotiin ja nyt olemme löhönnet telsun ääressä, halineet ja syöneet makaroonimössöä ja juhlineet puikkojädeillä ja nyt naperot päiväunilla.
Hädässä ystävät kyllä tunnetaan. Sain niin ihania tekstiviestejä ja huolenpitoa kokea myös Facebookissa, kun huutelin siellä kyytiapua, kun kuvittelin olevamme eilen kotiin menossa.Tätä huolenpitoa on kyllä ollut niin paljon Keisarin tilan selvittyä, että välillä on ollut itku pelkästä hämmästyksestä lähellä. Vaikka meillä on sukulaiset kaukana, on meillä silti täällä ystävistä muodostunut ihana ja huolehtiva lähipiiri, kiitos teille kaikille ❤
mamarkiaa 