Muovikassiton marraskuu

Muutama aamu sitten, kun selasin silmät ristissä aamukahvilla facebookkia, niin huomasin ystäväni Marjan statuspäivityksen, jossa hän haastoi Lihattoman lokakuun jälkeen viettämään Muovikassitonta marraskuuta. Samana päivänä Marja kommentoi myös viime postaukseni kommenttiboksiin ja kertoi ideastaan. Minusta tämä tosi hyvä idea ja lupasin ehdottomasti olla mukana!

Teinkin tästä aiheesta perjantaina kaikille avoimen Facebook- tapahtuman, jossa jo viitisenkymmentä osallistujaa! Tokikin kutsuin aluksi tähän tietystikin vain omia ystäviäni, kun en pysty kutsumaan kaikkia facebookin käyttäjiä, mutta toivon, että tätä tapahtumaa jaetaan. Facebook- tapahtumassa syntyikin jo heti perjantaina vilkasta keskustelua. Yksi puheenaihe olikin, että mites roskapussit, taloyhtiöt kun eivät varmaan tykkää, jos roskat käy heittämässä irtonaisina roska-astiaan (vaikka tämä aika Mamarkistista voisikin olla.) Pohdimme biopussien käyttöä tai sanomalehdistä pussien taittelua ja kommenttiketjuun tuli hyvä vinkki myös, että voi hakea taloyhtiön lehtienkeräyslaatikosta isoja sanomalehtiä, jos itselle ei niitä tule. Asiaa googlattuani tutkittuani päädyimme siihen, että rullalla olevia roskapusseja voi myös käyttää, koska ne ovat  ohuempaa muovia ja täten ekologisempi vaihtoehto. Meillä on ainakin niin pieni roskaämpäri, että isosta kaupan muovikassista menee puolet hukkaan.  Tapahtuman sivuilla on myös tullut hyviä vinkejä, että ne hedelmät, jotka pakko kaupassa pussittaa, niin pussitettaisiin samaan pussiin ja niitä ei pussitettaisi, mitä ei ole pakko pussittaa, kuten esimerkiki banaanit. Niitä pieniä pusseja, joita saa esimerkiki ripsarin ostaessaan kritisoitiin myös ja niitä en mäkään tajua, ripsaritai tarra-arkki ynnä muu sellainen menee vaikka taskuun tai omaan käsilaukkuun. Aion myös ainakin marraskuun ajan ottaa oman kestokassin mukaan myös vaatekauppaan ja kun ruokakaupassa myyjä kysyy kassalla, että pakkaako hän pakasteet tai jugurtit muovikassiin, niin aion kohteliaasti kieltäytyä. Jugurtit pysyvät ehjinä, kun ne pakkaa päällimmäiseksi ja pakasteet voi vaikka pakata omaan kassiinsa muiden kylmää vaativien ostosten kanssa ja onhan tämä hyvä syy ostaa jätskiä pitämään muita pakkasia kylmänä. Ja pussikaljan sijaan pitää marraskuussa mennä kestokassikaljalle! Eli nyt liittymään, jos ette ole jo liittyneet! Ja pystyyhän tätä tokikin toteuttamaan vaikka ei facebookkia käyttäisikään.

Tykkään käyttää kestokasseja ja minua ärsyttää muovikasseja tursuava allaskaapin alaosa. Kestokassit vaan jäävät liian helposti kotiin, mutta nyt jos kuukauden ajan tsemppaa itseään muistamaan ottaa ne mukaan, vaikka onkin sellaisia aamuja, että kaikki avainta ja puhelinta ja lapsia myöden meinaa jäädä kotiin, niin jos edes muistaisi ne kassit . Ja ei hätää, jos omat kestokassit jää, sillä suurimmissa osissa ruokakauppoja myydään jo kassalla niitä kestävämpiäkin vaihtoehtoja. Toki yritän suosia jo niitä valmiiksi ostettuja. En aio alkaa tähän paasaamaan tämän maapallon luonnonvarojen riittämättömyydestä, koska sen jokainen varmaan tietää ja alkaisi vaan ahdistaa. Tämä edes yksi pieni keino alkaa miettiä omia tapojaan ekologisemmaksi.

Eilen jo mukaan liittyi Ipanainen-nettikaupan Anni, Ipanaisella onkin valikoimissaan todella herkkuja kestokasseja, jotka tekevät kestokasseilusta aika makeeta. Mainostin tätä tapahtumaa Ipanaiselle, juurikin heidän kassivalikoimansa takia. Minullakin yksi envirosax, joka kyllä koki viime kesänä karun kohtalon hiekkaleluja urheasti kuljettaessaan puistoon hinkkasi muoviharava ja rattaiden pyörä-combo envirosaxiin reiän, pöh. Mutta ei hätää, Anni lupasi minulle ja Marjalle uudet kassit kiitoksena tämän tapahtuman äiteinä olemisesta, iso kiitos niistä. Valitsin itse tuon Timothyn tuon tekstin takia, ehkä tossa on uuden moton aineksia. Ipanaisella on muuten tän kuun loppuun saakka on ilmaiset toimituskulut rekisteröityneille asiakkaille. Eli ostosten yhteydessä vaan klikkaa ”rekisteröidy”, niin lähtee ne vähäisetkin toimituskulut pois näiltä kestokasseilta!  Oi Mutsi Mutsin Elsakin on jo mukana. Haastan täten mukaan myös ainakin bloggaavat kaverini, Kankaankesyttäjän Veera on jo mukana, mutta mukaan haluan myös  Päikkäreiden Heidin, ja saataisko me tuo yks rakas punkkari eli AnarkistiMarttakin mukaan hippeilemään?  eli marraskuussa näkyisi katukuvassa kestokasseja eikä muovikasseja, jookos?

edit. vähensin hymiöitä, kun aloin ärsyttämään jo itseänikin

Advertisement

Lihaton(ko) lokakuu pt.2 (sisältää reseptin)

Lihatonta lokakuuta yritetään edelleen. Paitsi maanantaina söin vahingossa pitsaa, jossa oli kinkkua 😀 Pitkätukka siis haki meidän lähipitseriasta pitsaa uupuneelle Blingoemännälle ja aloin vetään kauheeseen nälkääni pitsaa, joka näytti tonnikalapitsalta ja sillä nimikkeellä toi mainosmies sen mulle möi. Kumminkin vasta parisuhteemme pykäliin kirjatun slaissivaihdon jälkeen Pitkätukka huomasi pitsassa olevan myös kinkkua, vaikka oli tilannut mielestään tonnikalapitsan. Mutta kuten sanoin, tämä ei meillä kovin ryppyotsaista ja vakavasti otettavaa puuhaa. Epäekologisempaa ois ollut varmaan heittää se pitsa pois, kun syödä se.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin, niin meillä tässä lähinnä kyse vain lähinnä siitä, että pääsisimme irti siitä oletuksesta, että arkiruuan miettiminen alkaa sillä, että onko tänään vuorossa jauhelihaa vai broilerinsuikaleita. Tykkäämme muutenkin käyttää vihanneksia ruuanlaitossa, mutta nyt olemme pyrkineet siihen, että ne olisivat pääruoka-aineita. Alku oli hankalaa, kun piti tosiaan kaupassa miettiä että mitä sitä tekisi ruuaksia, mutta sitten huomasin, että ruuanlaittoon menee nyt vähemmän aikaa, kuin ennen. Esimerkiksi bolognesekastike tulee nopeammin soijarouheesta kuin jauhelihasta. Se onko se silloin enää bolognesekastiketta onkin jo uuden jutun aihe 😉 Edelleen haluaisin kyllä tietoa siitä, kuinka usein voi naperoille syöttää soijaa. Jos sinulla tästä tietoa, niin kainosti pyydän vastauta kommenttiboksiin.

Sitten siihen reseptiin, eilen söimme ruokalajia, jota haluan kutsua lähiömutsin kasvismakaroonimössöksi, no okei, ehkä tuo kaipaa vähän vielä iskevämmän nimen. Ruoka näytti tältä:

Kaikki tarvittava löytyi meidän lähisalesta, eli tähän meni:

 

• 2 pss pakastevihanneksia (mä käytin Apetitin aurinkokasvikset nimistä sekoitusta)
• purkillinen säilykeherkkusieniä
• vihanneslientä liemikuutiosta
• tölkki tomaattimurskaa
• purkillinen ruokakermaa
• tagliatelle pastaa

lisäksi perusvarastoista oliiviöljyä, hunajaa, pippurisekoitusta, suolaa, kuivattua basilikaa

Eli ensin laitoin pastakattilaan veden kiehumaan ja paistinpannulle öljyn. Kuumensin öljyä ja heitin pannuun herkkusienet ja pian kasvikset. Tässä vaiheessa pastakattilassa vesi kiehui ja laitoin pastan keittymään. Paistelin kasviksia ja sieniä, niin että ne saivat väriä ja kaikkien köksäsääntöjen vastaisesti laiton vedenekeittimestä muumimukiin kuumaa vettä ja kasvisliemikuution sinne liukenemaan. Kun kasvikset olivat hieman ruskistuneita kaadoin pannuun kasvisliemen, tomaattimurskan, kerman ja mausteet eli hunajan, pippurisekoitusta, suolaa ja kuivattua basilikaa ja annoiin vain kiehahtaa. Pastakin oli jo sopivan kypsää eli ei liian liimautuvaa (paitsi kaikki pasta liimautuu keittiön lattiaan) ja kaadoin veden pois ja heitin kastikeen pastan päälle. Aikaa ei mennyt edes yhden muumijakson verran ja naperotkin tykkäsivät.

ja näin se maistui:

Peikkonen liimasi pastaa pöytään, kun äiti otti kuvia.

Keisari tykkäsi nääääääin paljon, syytän sormimerkeistä enoja.

Kasvisruuan ei siis tarvi olla monentunnin urakka, joka minulla itsellä oli siis mielikuva. Vaikka juuri pyysinkin Pitkätukkaa tekemään viikonloppuna kesäkurpitsalasagnea 😉 Mutta me muutenkin tykätäään viikonloppuna kokata pitkän kaavan mukaan ja arkena voi syödä myös välillä myös niitä (hui kauheeta) eineksiä. Tämän kokeilun myötä toivonkin, että ruokavaliomme alkaa olemaan vihreämpää, mutta yksi nakki tai pihvi silloin tällöin ei pilaa mitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paaarty haaard

Ei, ei meillä ole käynyt murtovarkaita, eikä meille iskenyt poltergeisti, tai no miten sen aattelee, kun on semmoinen kymmenkunta alle 5-vuotiasta samassa alle 80 neliön tilassa ja niiden mammat vielä päälle. Ei, kun meillä oli tänään Blingo-kutsut 🙂

Tutustuin Blingoon noin vuosi sitten AnarkistiMartan kautta. Eräs yhteinen äitituttumme alkoi tämän konseptin esittelijäksi ja AnarkistiMartta piti tuttavapiirissämme ekat kutsut. Ihastuin heti siihen, että vaatteet, ei lasten eikä aikuisten, ole liian lässyn-lässynläää söpispöpis pastellipläjäyksiä, vaan kivoja selkeitä kuoseja ja aikuisten vaatteet näyttävät aikuisten vaatteilta ja eritoten olen ihastunut Blingon legginseihin, vaikka niitä ihania mustavalkoraidallisia en ikinä laiskuuttani tunnu saavan. Vaatteet ovat lisäksi ihanan pehmeistä ja ekologisista materiaaleista tehtyjä.

Blingon suomenkielisiltä  sivuilta, www.blingo.fi copypastetan tässä tämän verran infoa: ”blingon alku tapahtui keittiönpöydän ääressä Malmössä, tokokuussa 2006. Meillä kolmella oli ihan erilaiset työtaustat, mutta sama visio: tehdä värikkäitä, hauskoja ja ympäristöystävällisiä lastenvaatteita joita halusimme myydä henkilökohtaisella tavalla. Ne olivat blingon kulmakivet silloin ja ovat sitä edelleen.”

Kuulostaa hyvältä minusta. Värikästä ja ekologista eli juuri sitä mitä minä haluan omilta ja lasteni vaatteilta. Varsinkin näin hyvin herkkähipiäisenä lievästä ja vähän enemmästi atoopikkoperheenä vaikuttaa paljon kankaan laatu ja Blingolla vaatteet ovat unelmanpehmeitä eikä niistä hyökkää kamala käsittelyaineiden haju. En edes pese luomupuuvillaisia vaatteita ennen ekaa käyttöä, niin kuin minun pitää muille vaatteille tehdä. juurikin kärsin viikon ihan hirveästä ihottumasta, kun en pessyt yksiä erään ketjuliikkeen housuja ennen ekaa käyttöä.

Mutta nyt tärkeimpään asiaan eli mitä mää tilasin 😉

 

 

Peikkonen sai eläimellisen Cindy tunikan seepraprintillä, olisin halunnut Keisarille tämän, mutta Keisari kun sai valitä hän haluisikin tämän eli ”inkkaripaidan”. Itse valitsin uudesta talvimallistosta eli BLOOM – Frida Fahrman with blingo tuon kukkatunikan ja Pitkätukka aka herra Toimitusjohtajakin sai jotain eli miesten mallistosta Jussi-nimisen raitapaidan. 

Kaikille siis jotakin. Esittelijämme Jenny oli kuulemma hykerrellyt nähdessään minulla erässä kuvassa juuri tuollaista pikkukukallista tunikantapaista… No, minkäs sille teet, kun on tämmöinen kukkaislapsi ja myöntäkää pois, että kun tuohon lisää mun pinkit martensit niin jo on hyvännäköinen mamma leikkitreffeillä 😉

Olin kyllä iloinen, mutta aika kuitti kutsujen jälkeen. Onneksi Pitkätukka toi pitsaa ja katsoi lasten kanssa muumeja, kun mä siivosin noi lelut roskiin pois. Nyt nukkuu lapset sängyissään ja Pitkätukka sammui nukutuksessa lastenhuoneen sohvalle, voin siis syyä rauhassa mun salasuklaata ja kattoa Girlsejä areenasta 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”KIsssapaita”

Meillä oli tänään harvinaisen aikainen aamu, sen syystä lisää myöhemmin. Pitkätukka heräsi Keisarin kanssa jo klo 5 katsomaan Autot elokuvaa ja vuoronvaihto oli klo 6 ja Peikkonenkin heräsi silloin, kun äiti heräsi. Heräsinkin Peikkosen sängystä ja mitään mielikuvaa ei ole, milloin ja miten olen sinne päätynyt. Onneksi vaihdettiin pinniksestä lasten sänkyyn jo, ois ollut aika näky varmaan mä ahtautuneena pinnikseen. Eli vilkasta yöelämää ja sängystä sänkyyn hyppimistä tapahtuu meillä joka yö.

 

No kuten sanoin oli aikainen aamu ja mä olen nyt jo saanut siivottua keittiiön ja haravoitua pihan ja klo 7 oli jo lapset syöneet aamupalan ja pukeneet päälle. Niin siitä pukemisesta meinasinkin nyt kirjoittaa. Meillä Keisari vähät välittää, mitä äiti pukee hänelle päällen eli kaikki ihanat leggarit ja pinkit paidat ja ihanan hassut hatut ja mini-hipsteri anorakit kelpaa ja äiti hykertelee onnesta. En kuitenkaan tiedä mitä tekisin tuon  mun miniversion eli Peikkosen kanssa. Tänäänkin valitsin ihanat legginsit ja pupukuvioisen mekon, mutta neiti marssi kaapilleen ja toi sieltä ”KISSAPAITAAA” eli ei pupumekkoa, vaan kissankuvioinen body. Legginsit kyllä kelpuutettiin ja sukat ja ne Peikkonen puki jo ihan itse, siis meidän neiti jolla ikää vuosi ja pian 8kk. Jonkun mielestä tämä on varmaan ihan normaali ikä pukea itse, mutta nelivuotias Keisari ei ole ikinä vapaaehtoisesti edes osoittanut halua pukea yhtään vaatekappaletta päälleen. Toki Keisarin pukeutumishaluihin vaikuttaa myös ne motoriset haasteet, mutta silti…

 

No päiväkotiin lähti onnellinen tyttö ”KISSAPAIDASSAAAA” ja äiti jäi miettimään vaateasiaa. Mä siis tykkään pukea lapsiani ja voisi jopa sanoa, että mä harrastan sitä. Tykkään myös ilmaista itseäni pukeutumisella ja jos mulla on huonot römppävaatteet on olokin huono ja römppäinen. Mä usein etsin lapsille vaatteita ja metsästän lastenvaatteiden nettialeja, kuin mikäkin tarjoushaukka. Tämä on vissiin huomattu ja esim. Keisaria hoitaneet sairaanhoitajat kuulemma jännittivät joka aamu, että mitä pojalle on päällä. Olenkin tähän asti saanut toteuttaa itseäni omien ja lasteni vaatteiden kautta. Olen kuitenkin päättänyt, että yritän kuunnella lasten toiveita ja ne inhoamani spiderman- ja salamavaatteet ovat käytössä edes yöpaitana, ne kun ovat lapselle tärkeitä. Saa nyt nähdä mihin suuntaan tämä Peikkosen itsepäisyys kehittyy, toki kuten sanoin on lapsirassu äitin pikku kopio, niin pahalta näyttää..

Peikkosen kanssa tämä oma tahto vaatteissa tuli siis vastaan jo näin aikaisin. Toki hänelle kelpaa äidinkin valitsemat vaatteet, kunhan niissä pörröä, kiiltoa tai kissa. Äiti tai isä kuitenkin päättää, että on säänmukaiset ja lämpimät vaatteet. Peikkonen kun olisi halunnut joka aamu viimeisen kuukauden ajan vielä kesätennarit jalkaan.

Nyt kuitenkin lounasta Keisarille ja sitten kohti taas Oyssia ja mennään sinne nukkumaan päikkärit pipo päässä eli EEG otetaan tänään. Sen jälkeen käymme ostamassa Keisarille kalsareita ja saapa katsoa mitä kuvia niissä on.. Ne kun jäävät kuitenkin niiden ihanien lököfarkkujen ja värikkäiden housujen  alle 😉

Lihaton(ko) lokakuu

Mun pitäisi oikeastaan jo nukkua tätä flunssaa ja neljän vuoden univelkaa vähemmäksi, mutta mä oon niin innoissani uudesta

tukastani, niin en pysty 😀 Jos kiinnostus heräsi, niin käykää vaklimassa Instagrammista 😉

 

ja bam! Näin sulavasti tällä puolisyödyn hampparin kuvalla siirryttiin uuteen aiheeseen. Pitkätukka ehdotti toisella mantereella reissatessaan, että kokeltaisiinko lihatonta lokakuuta ja mä sanoin, että voin olla messissä, kunhan auttamassa ollut anoppi lähtee, koska en jaksanut alkaa hänelle kertomaan ruokavaliomuutoksesta, koska meillä oli jo tarpeeksi keskustelua siitä, miksi minä en pese tarpeeksi pyykkiä (puuh…) No joo jätin ehkä makaroonilaatikosta jauhelihaa salaa sivuun ja töissä on kasvisruokailu helppoa, kun meillä on ihan mahtava kokki joka tekee ihan taivaallisen hyvää ruokaa ja kasvisvaihtoehtokin on tilattavissa. Päätettiin kuitenkin, että Peikkonen ja Keisari saavat syödä nakkinsa ja kala jätetään ruokavalioon. Eli huijausta jo tässä vaiheessa.

Lapset toki maistelevat joka päivä valmistamiamme sapuskoja, mutta maut  niin vieraita ja lapset sen verran nirsoja, ainakin isompi, että huolestuisin liikaa, että se ei syö mitään, kun siitä, että paistan heille lisäksi niitä kunnon nakkeja, paistijauhelihaa tai kananfileitä. En myöskään ole perehtynyt siihen, että kuinka paljon ipanat saavat syödä esimerkiksi soijarouhetta. Tietoa tästä otan toki vastaan.

 

Mutta on ollut kiva nyt parisen viikkoa kehitellä uusia ruokia ja maistella uusia makuja. On tehty jo tuttua linssikeittoa ja kasvispihvejä ja viikonloppuna syötiin Yrmeän Turkkilaisen valmistamaa kasvispitsaa.  Eilen tein ihan järjettömän hyvää pataa, jonka ohje on täältä. Ajattelin myös kokeilla kukkakaalilasagnea. Ja tottakai pitää tehdä myös sitä avokadopastaa.. Eli saan tässä kokeilussa hyvin yhdistettyä kaksi mielenkiinnonkohdettani eli kokkaamisen ja bloggaamisen 😀

Kokeilun myötä aiomme kyllä palata sekasyöjiksi, mutta kokeilu on ollut mukava, kun ei aina tarvitse miettiä, että kokkaako siitä jauhelihasta vai kanansuikaleista. On kuitenkin kiva nähdä mitkä näistä uusista kokeiluista jäävät meidän perheen vakkareiksi. Myöskin se älytön ähky ruokailun jälkeen on jäänyt pois, vaikka aika tuhteja ruokia olemme syöneet.

Tuo puoliksi syöty hampurilainen on muuten sunnuntailta, kun kävimme Pitkätukan kanssa lemppari  treffipaikassamme eli Kauppuri 5:ssä. Se kun on ainut paikka mikä yleensä auki silloin kun pääsemme lähtemään naperoilta. Treffit mahdollisti mun äitin , joka ei arvostellut kykyäni pestä pyykkiä, vierailu. Kauppurissa kyllä ruuat, juomat ja tunnelma aina kohdillaan eli en valita. Kauppurissakin sai kasvispihvin hampparin väliin, ekstrana pyysin vuohenjuustoa ja oli kyllä hyvää. Nyt tuli nälkä. Eli yösyömisen kautta masun viereen maata. Hyvää yötä myös sinne.