Mute päällä marraskussa

On ollut aika hiljainen kausi täällä blogin puolella, mutta oikeassa elämässä on hulinaa sitten riittänytkin. Mikä on kyllä ihanaa, kun marraskuu on yleensä se turhista ja tylsistä tylsin ja turhin kuukausi. Tai ainakin joskus ollut. Nyt perheelisenä osuu marraskuuhun aina Pitkätukan synttärit ja tietysti isänpäivä. Töidenkin puolesta on ollut paljon ihan kotiinkin vietävää hommaa. Ei, en ole kuitenkaan niitä päiväkotilapsia kotiin vienyt, vaan ihan paperihommia. Lisäksi Keisarilla on meneillään sellainen aktiivinen harjoittelujakso huonommin toimivaan käteen, joka vie arki-illoista veilä lisää aikaa ja sitten on ne peruspyykit ja -tiskit, vaikka jos joku juuri nyt tulisi ovestamme sisään ei uskoisi, että täällä on ikinä pyykkiä tai tiskiä pesty.. No, ei tuholaisia vielä näy nurkissa, niin jospa tämä siivo riittäisi. Niin ja nyt olen siis saikulla, kun mulla tuli ihan oikeasti mute päälle eli kurkunpääntulehdus, joka ilmestyy aina kun mä oon flunssassa. Mun työtä ei oikein käsimerkeillä tehdä, niitä kun on lapsille sopiva määrä hyvin vähäinen, niin nyt ollaan sitten kotona. Paskamutsina vein lapsetkin päiväkotiin, että saan ääntä lepuuttaa. Tänään toki annoin heidänkin nukkua pitkään ja haen jo iltapäivällä ja ajattelin näin Lasten oikeuksien päivän kunniaksi leipoa illalla lasten kanssa pullaa ja olla pullantuoksuinen paskamutsi ❤

Mutta tarkemmin tähän kuuhun näin kuvien muodossa.

Peikkosella on ollut Movember. Pitkätukalla on pysyvä Movember, enkä olekaan hänen leukaansa ikinä nähnyt ja ylähuulenkin vain treffi-iltoina, pus!

Pitkätukan synttäreillä alkukuusta eli pyhäinpäivänä kävimme syömässä meille uudessa ravintolassa nimeltään Hagia Sofia, sijaitsee keskustassa ihan kirkon vieressä ja en voi kuin suositella. Ruoka oli todella hyvää, samoin viini (kyllä join lasillisen viiniä lounasaikaan lasten ollessa mukana hui) ja palvelu todelle ystävällistä. Peikkosellekin tuotiin viisi kertaa uusi haarukka, kun neiti tiputti sen lattialle. Luulen kyllä neljän viimeisen kerran olleen vain ihan omaksi huvikseen. Lapsetkin söivät lihapullalautaset tyhjäksi ja jälkkäritkin saatiin räätäilöityä nassukoille. Tänne menemme uudestaan tänä viikonloppuna ”firman” pikkujouluissa ja saatan ottaa sitä viiniä jopa kaksi lasillista.

Synttäripäivän iltana tuo minun sädekehäni vaihtui noidanhattuuun ystäväperheen Halloween bileissä, joista ei ole julkaisukelpoista materiaalia, jossa minulla ei siis olisi hikiläikkiä kainaloissa tai hameenhelmat korvissa, kun lasten perässä kirmasin.  Voin kuitenkin paljastaa, että Peikkonen oli keijukainen, Keisari oli Batman, jota aluksi vähän pelotti ja Pitkätukka oli Täältä pesee-mies eikun siis Robin 😉

Isänpäivää juhlimme ihan näissä merkeissä eli kotona yökkärit päällä. Isille tehtiin brunssi ja kakku. Nukuimme piiiiitkät päiväunet ja illalla vielä tein lihapullia. Oli ihanaa ja mahtavan rentoa.

Seuraavan viikon viiletti äiti tukka putkella, kunnes loppuviikosta jouduin jäämään hoitamaan kuumeista Keisaria kotiiin. Perjantaiksi kuume olikin kuitenkin laskenut, niin pääsimme suunnitellusti lähtemään etelä-pohjanmaan mummolaan ja paappalaan. Tässä kuva serkuslaumasta. Olikin ihanaa nähdä veljiä ja varsinkin tuota veljenpoikaa ❤

Lauantaina karkasimme Pitkätukan kanssa treffeille Vaasaan. Olen ihan varma, että Pitkätukka oli laittanut Googleen ”kaikkein romanttisinta tekemistä Vaasassa ja tilannut sieltä meille hotellit ja päivällispaikat ❤ Teki kyllä hyvää viettää viikonloppu ihan kaksin ja nukkua ja syödä rauhassa.Muisti sen, millaisia olemme vaimona ja miehenä ja ihan omina itsenämme ilman jatkuvaa stressiä, kiirettä ja velvollisuuksia. Kiitos vielä, Pitkätukka ❤  Romanttista ja rentoututunutta mielentilaa, kyllä laski vähän kotiintulomatkan hankaluus myrskyn takia piti matkata busseilla ja junalla ja kotona olimme vasta klo 23.

Lisäksi olemme olleet muovikassittomia koko marraskuun, kuten lupasin. Minuahan haastaeltiin tämän tiimoilta jo Oulu-lehteen ja Ylen nettiuutisiin. Eli varttini julkisuudessa taisi olla tässä. Osanottajia minun ja Marjan tempauksessa jo pian 4000, fif fiu. Vielä ei ole liian myöhäistä liittyä mukaan. Kivoin kestokassi äänestys myös meneillään blogin fb-sivuilla ja mahikset melko hyvät.

Eli tässä tämä maratoonipostaus marraskuusta. Kiitos jos ja kun jaksoit lukea. Taidan mennä tekemään ällönuudeleita, katsoa Tuhluriprinsesseoja ja muuta laatuviihdettä, ottaa nokoset ja hakea sitten nassukat kotiin.

Advertisement

Muovikassiton marraskuu

Muutama aamu sitten, kun selasin silmät ristissä aamukahvilla facebookkia, niin huomasin ystäväni Marjan statuspäivityksen, jossa hän haastoi Lihattoman lokakuun jälkeen viettämään Muovikassitonta marraskuuta. Samana päivänä Marja kommentoi myös viime postaukseni kommenttiboksiin ja kertoi ideastaan. Minusta tämä tosi hyvä idea ja lupasin ehdottomasti olla mukana!

Teinkin tästä aiheesta perjantaina kaikille avoimen Facebook- tapahtuman, jossa jo viitisenkymmentä osallistujaa! Tokikin kutsuin aluksi tähän tietystikin vain omia ystäviäni, kun en pysty kutsumaan kaikkia facebookin käyttäjiä, mutta toivon, että tätä tapahtumaa jaetaan. Facebook- tapahtumassa syntyikin jo heti perjantaina vilkasta keskustelua. Yksi puheenaihe olikin, että mites roskapussit, taloyhtiöt kun eivät varmaan tykkää, jos roskat käy heittämässä irtonaisina roska-astiaan (vaikka tämä aika Mamarkistista voisikin olla.) Pohdimme biopussien käyttöä tai sanomalehdistä pussien taittelua ja kommenttiketjuun tuli hyvä vinkki myös, että voi hakea taloyhtiön lehtienkeräyslaatikosta isoja sanomalehtiä, jos itselle ei niitä tule. Asiaa googlattuani tutkittuani päädyimme siihen, että rullalla olevia roskapusseja voi myös käyttää, koska ne ovat  ohuempaa muovia ja täten ekologisempi vaihtoehto. Meillä on ainakin niin pieni roskaämpäri, että isosta kaupan muovikassista menee puolet hukkaan.  Tapahtuman sivuilla on myös tullut hyviä vinkejä, että ne hedelmät, jotka pakko kaupassa pussittaa, niin pussitettaisiin samaan pussiin ja niitä ei pussitettaisi, mitä ei ole pakko pussittaa, kuten esimerkiki banaanit. Niitä pieniä pusseja, joita saa esimerkiki ripsarin ostaessaan kritisoitiin myös ja niitä en mäkään tajua, ripsaritai tarra-arkki ynnä muu sellainen menee vaikka taskuun tai omaan käsilaukkuun. Aion myös ainakin marraskuun ajan ottaa oman kestokassin mukaan myös vaatekauppaan ja kun ruokakaupassa myyjä kysyy kassalla, että pakkaako hän pakasteet tai jugurtit muovikassiin, niin aion kohteliaasti kieltäytyä. Jugurtit pysyvät ehjinä, kun ne pakkaa päällimmäiseksi ja pakasteet voi vaikka pakata omaan kassiinsa muiden kylmää vaativien ostosten kanssa ja onhan tämä hyvä syy ostaa jätskiä pitämään muita pakkasia kylmänä. Ja pussikaljan sijaan pitää marraskuussa mennä kestokassikaljalle! Eli nyt liittymään, jos ette ole jo liittyneet! Ja pystyyhän tätä tokikin toteuttamaan vaikka ei facebookkia käyttäisikään.

Tykkään käyttää kestokasseja ja minua ärsyttää muovikasseja tursuava allaskaapin alaosa. Kestokassit vaan jäävät liian helposti kotiin, mutta nyt jos kuukauden ajan tsemppaa itseään muistamaan ottaa ne mukaan, vaikka onkin sellaisia aamuja, että kaikki avainta ja puhelinta ja lapsia myöden meinaa jäädä kotiin, niin jos edes muistaisi ne kassit . Ja ei hätää, jos omat kestokassit jää, sillä suurimmissa osissa ruokakauppoja myydään jo kassalla niitä kestävämpiäkin vaihtoehtoja. Toki yritän suosia jo niitä valmiiksi ostettuja. En aio alkaa tähän paasaamaan tämän maapallon luonnonvarojen riittämättömyydestä, koska sen jokainen varmaan tietää ja alkaisi vaan ahdistaa. Tämä edes yksi pieni keino alkaa miettiä omia tapojaan ekologisemmaksi.

Eilen jo mukaan liittyi Ipanainen-nettikaupan Anni, Ipanaisella onkin valikoimissaan todella herkkuja kestokasseja, jotka tekevät kestokasseilusta aika makeeta. Mainostin tätä tapahtumaa Ipanaiselle, juurikin heidän kassivalikoimansa takia. Minullakin yksi envirosax, joka kyllä koki viime kesänä karun kohtalon hiekkaleluja urheasti kuljettaessaan puistoon hinkkasi muoviharava ja rattaiden pyörä-combo envirosaxiin reiän, pöh. Mutta ei hätää, Anni lupasi minulle ja Marjalle uudet kassit kiitoksena tämän tapahtuman äiteinä olemisesta, iso kiitos niistä. Valitsin itse tuon Timothyn tuon tekstin takia, ehkä tossa on uuden moton aineksia. Ipanaisella on muuten tän kuun loppuun saakka on ilmaiset toimituskulut rekisteröityneille asiakkaille. Eli ostosten yhteydessä vaan klikkaa ”rekisteröidy”, niin lähtee ne vähäisetkin toimituskulut pois näiltä kestokasseilta!  Oi Mutsi Mutsin Elsakin on jo mukana. Haastan täten mukaan myös ainakin bloggaavat kaverini, Kankaankesyttäjän Veera on jo mukana, mutta mukaan haluan myös  Päikkäreiden Heidin, ja saataisko me tuo yks rakas punkkari eli AnarkistiMarttakin mukaan hippeilemään?  eli marraskuussa näkyisi katukuvassa kestokasseja eikä muovikasseja, jookos?

edit. vähensin hymiöitä, kun aloin ärsyttämään jo itseänikin

Lihaton(ko) lokakuu pt.2 (sisältää reseptin)

Lihatonta lokakuuta yritetään edelleen. Paitsi maanantaina söin vahingossa pitsaa, jossa oli kinkkua 😀 Pitkätukka siis haki meidän lähipitseriasta pitsaa uupuneelle Blingoemännälle ja aloin vetään kauheeseen nälkääni pitsaa, joka näytti tonnikalapitsalta ja sillä nimikkeellä toi mainosmies sen mulle möi. Kumminkin vasta parisuhteemme pykäliin kirjatun slaissivaihdon jälkeen Pitkätukka huomasi pitsassa olevan myös kinkkua, vaikka oli tilannut mielestään tonnikalapitsan. Mutta kuten sanoin, tämä ei meillä kovin ryppyotsaista ja vakavasti otettavaa puuhaa. Epäekologisempaa ois ollut varmaan heittää se pitsa pois, kun syödä se.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin, niin meillä tässä lähinnä kyse vain lähinnä siitä, että pääsisimme irti siitä oletuksesta, että arkiruuan miettiminen alkaa sillä, että onko tänään vuorossa jauhelihaa vai broilerinsuikaleita. Tykkäämme muutenkin käyttää vihanneksia ruuanlaitossa, mutta nyt olemme pyrkineet siihen, että ne olisivat pääruoka-aineita. Alku oli hankalaa, kun piti tosiaan kaupassa miettiä että mitä sitä tekisi ruuaksia, mutta sitten huomasin, että ruuanlaittoon menee nyt vähemmän aikaa, kuin ennen. Esimerkiksi bolognesekastike tulee nopeammin soijarouheesta kuin jauhelihasta. Se onko se silloin enää bolognesekastiketta onkin jo uuden jutun aihe 😉 Edelleen haluaisin kyllä tietoa siitä, kuinka usein voi naperoille syöttää soijaa. Jos sinulla tästä tietoa, niin kainosti pyydän vastauta kommenttiboksiin.

Sitten siihen reseptiin, eilen söimme ruokalajia, jota haluan kutsua lähiömutsin kasvismakaroonimössöksi, no okei, ehkä tuo kaipaa vähän vielä iskevämmän nimen. Ruoka näytti tältä:

Kaikki tarvittava löytyi meidän lähisalesta, eli tähän meni:

 

• 2 pss pakastevihanneksia (mä käytin Apetitin aurinkokasvikset nimistä sekoitusta)
• purkillinen säilykeherkkusieniä
• vihanneslientä liemikuutiosta
• tölkki tomaattimurskaa
• purkillinen ruokakermaa
• tagliatelle pastaa

lisäksi perusvarastoista oliiviöljyä, hunajaa, pippurisekoitusta, suolaa, kuivattua basilikaa

Eli ensin laitoin pastakattilaan veden kiehumaan ja paistinpannulle öljyn. Kuumensin öljyä ja heitin pannuun herkkusienet ja pian kasvikset. Tässä vaiheessa pastakattilassa vesi kiehui ja laitoin pastan keittymään. Paistelin kasviksia ja sieniä, niin että ne saivat väriä ja kaikkien köksäsääntöjen vastaisesti laiton vedenekeittimestä muumimukiin kuumaa vettä ja kasvisliemikuution sinne liukenemaan. Kun kasvikset olivat hieman ruskistuneita kaadoin pannuun kasvisliemen, tomaattimurskan, kerman ja mausteet eli hunajan, pippurisekoitusta, suolaa ja kuivattua basilikaa ja annoiin vain kiehahtaa. Pastakin oli jo sopivan kypsää eli ei liian liimautuvaa (paitsi kaikki pasta liimautuu keittiön lattiaan) ja kaadoin veden pois ja heitin kastikeen pastan päälle. Aikaa ei mennyt edes yhden muumijakson verran ja naperotkin tykkäsivät.

ja näin se maistui:

Peikkonen liimasi pastaa pöytään, kun äiti otti kuvia.

Keisari tykkäsi nääääääin paljon, syytän sormimerkeistä enoja.

Kasvisruuan ei siis tarvi olla monentunnin urakka, joka minulla itsellä oli siis mielikuva. Vaikka juuri pyysinkin Pitkätukkaa tekemään viikonloppuna kesäkurpitsalasagnea 😉 Mutta me muutenkin tykätäään viikonloppuna kokata pitkän kaavan mukaan ja arkena voi syödä myös välillä myös niitä (hui kauheeta) eineksiä. Tämän kokeilun myötä toivonkin, että ruokavaliomme alkaa olemaan vihreämpää, mutta yksi nakki tai pihvi silloin tällöin ei pilaa mitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paaarty haaard

Ei, ei meillä ole käynyt murtovarkaita, eikä meille iskenyt poltergeisti, tai no miten sen aattelee, kun on semmoinen kymmenkunta alle 5-vuotiasta samassa alle 80 neliön tilassa ja niiden mammat vielä päälle. Ei, kun meillä oli tänään Blingo-kutsut 🙂

Tutustuin Blingoon noin vuosi sitten AnarkistiMartan kautta. Eräs yhteinen äitituttumme alkoi tämän konseptin esittelijäksi ja AnarkistiMartta piti tuttavapiirissämme ekat kutsut. Ihastuin heti siihen, että vaatteet, ei lasten eikä aikuisten, ole liian lässyn-lässynläää söpispöpis pastellipläjäyksiä, vaan kivoja selkeitä kuoseja ja aikuisten vaatteet näyttävät aikuisten vaatteilta ja eritoten olen ihastunut Blingon legginseihin, vaikka niitä ihania mustavalkoraidallisia en ikinä laiskuuttani tunnu saavan. Vaatteet ovat lisäksi ihanan pehmeistä ja ekologisista materiaaleista tehtyjä.

Blingon suomenkielisiltä  sivuilta, www.blingo.fi copypastetan tässä tämän verran infoa: ”blingon alku tapahtui keittiönpöydän ääressä Malmössä, tokokuussa 2006. Meillä kolmella oli ihan erilaiset työtaustat, mutta sama visio: tehdä värikkäitä, hauskoja ja ympäristöystävällisiä lastenvaatteita joita halusimme myydä henkilökohtaisella tavalla. Ne olivat blingon kulmakivet silloin ja ovat sitä edelleen.”

Kuulostaa hyvältä minusta. Värikästä ja ekologista eli juuri sitä mitä minä haluan omilta ja lasteni vaatteilta. Varsinkin näin hyvin herkkähipiäisenä lievästä ja vähän enemmästi atoopikkoperheenä vaikuttaa paljon kankaan laatu ja Blingolla vaatteet ovat unelmanpehmeitä eikä niistä hyökkää kamala käsittelyaineiden haju. En edes pese luomupuuvillaisia vaatteita ennen ekaa käyttöä, niin kuin minun pitää muille vaatteille tehdä. juurikin kärsin viikon ihan hirveästä ihottumasta, kun en pessyt yksiä erään ketjuliikkeen housuja ennen ekaa käyttöä.

Mutta nyt tärkeimpään asiaan eli mitä mää tilasin 😉

 

 

Peikkonen sai eläimellisen Cindy tunikan seepraprintillä, olisin halunnut Keisarille tämän, mutta Keisari kun sai valitä hän haluisikin tämän eli ”inkkaripaidan”. Itse valitsin uudesta talvimallistosta eli BLOOM – Frida Fahrman with blingo tuon kukkatunikan ja Pitkätukka aka herra Toimitusjohtajakin sai jotain eli miesten mallistosta Jussi-nimisen raitapaidan. 

Kaikille siis jotakin. Esittelijämme Jenny oli kuulemma hykerrellyt nähdessään minulla erässä kuvassa juuri tuollaista pikkukukallista tunikantapaista… No, minkäs sille teet, kun on tämmöinen kukkaislapsi ja myöntäkää pois, että kun tuohon lisää mun pinkit martensit niin jo on hyvännäköinen mamma leikkitreffeillä 😉

Olin kyllä iloinen, mutta aika kuitti kutsujen jälkeen. Onneksi Pitkätukka toi pitsaa ja katsoi lasten kanssa muumeja, kun mä siivosin noi lelut roskiin pois. Nyt nukkuu lapset sängyissään ja Pitkätukka sammui nukutuksessa lastenhuoneen sohvalle, voin siis syyä rauhassa mun salasuklaata ja kattoa Girlsejä areenasta 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”KIsssapaita”

Meillä oli tänään harvinaisen aikainen aamu, sen syystä lisää myöhemmin. Pitkätukka heräsi Keisarin kanssa jo klo 5 katsomaan Autot elokuvaa ja vuoronvaihto oli klo 6 ja Peikkonenkin heräsi silloin, kun äiti heräsi. Heräsinkin Peikkosen sängystä ja mitään mielikuvaa ei ole, milloin ja miten olen sinne päätynyt. Onneksi vaihdettiin pinniksestä lasten sänkyyn jo, ois ollut aika näky varmaan mä ahtautuneena pinnikseen. Eli vilkasta yöelämää ja sängystä sänkyyn hyppimistä tapahtuu meillä joka yö.

 

No kuten sanoin oli aikainen aamu ja mä olen nyt jo saanut siivottua keittiiön ja haravoitua pihan ja klo 7 oli jo lapset syöneet aamupalan ja pukeneet päälle. Niin siitä pukemisesta meinasinkin nyt kirjoittaa. Meillä Keisari vähät välittää, mitä äiti pukee hänelle päällen eli kaikki ihanat leggarit ja pinkit paidat ja ihanan hassut hatut ja mini-hipsteri anorakit kelpaa ja äiti hykertelee onnesta. En kuitenkaan tiedä mitä tekisin tuon  mun miniversion eli Peikkosen kanssa. Tänäänkin valitsin ihanat legginsit ja pupukuvioisen mekon, mutta neiti marssi kaapilleen ja toi sieltä ”KISSAPAITAAA” eli ei pupumekkoa, vaan kissankuvioinen body. Legginsit kyllä kelpuutettiin ja sukat ja ne Peikkonen puki jo ihan itse, siis meidän neiti jolla ikää vuosi ja pian 8kk. Jonkun mielestä tämä on varmaan ihan normaali ikä pukea itse, mutta nelivuotias Keisari ei ole ikinä vapaaehtoisesti edes osoittanut halua pukea yhtään vaatekappaletta päälleen. Toki Keisarin pukeutumishaluihin vaikuttaa myös ne motoriset haasteet, mutta silti…

 

No päiväkotiin lähti onnellinen tyttö ”KISSAPAIDASSAAAA” ja äiti jäi miettimään vaateasiaa. Mä siis tykkään pukea lapsiani ja voisi jopa sanoa, että mä harrastan sitä. Tykkään myös ilmaista itseäni pukeutumisella ja jos mulla on huonot römppävaatteet on olokin huono ja römppäinen. Mä usein etsin lapsille vaatteita ja metsästän lastenvaatteiden nettialeja, kuin mikäkin tarjoushaukka. Tämä on vissiin huomattu ja esim. Keisaria hoitaneet sairaanhoitajat kuulemma jännittivät joka aamu, että mitä pojalle on päällä. Olenkin tähän asti saanut toteuttaa itseäni omien ja lasteni vaatteiden kautta. Olen kuitenkin päättänyt, että yritän kuunnella lasten toiveita ja ne inhoamani spiderman- ja salamavaatteet ovat käytössä edes yöpaitana, ne kun ovat lapselle tärkeitä. Saa nyt nähdä mihin suuntaan tämä Peikkosen itsepäisyys kehittyy, toki kuten sanoin on lapsirassu äitin pikku kopio, niin pahalta näyttää..

Peikkosen kanssa tämä oma tahto vaatteissa tuli siis vastaan jo näin aikaisin. Toki hänelle kelpaa äidinkin valitsemat vaatteet, kunhan niissä pörröä, kiiltoa tai kissa. Äiti tai isä kuitenkin päättää, että on säänmukaiset ja lämpimät vaatteet. Peikkonen kun olisi halunnut joka aamu viimeisen kuukauden ajan vielä kesätennarit jalkaan.

Nyt kuitenkin lounasta Keisarille ja sitten kohti taas Oyssia ja mennään sinne nukkumaan päikkärit pipo päässä eli EEG otetaan tänään. Sen jälkeen käymme ostamassa Keisarille kalsareita ja saapa katsoa mitä kuvia niissä on.. Ne kun jäävät kuitenkin niiden ihanien lököfarkkujen ja värikkäiden housujen  alle 😉

Lihaton(ko) lokakuu

Mun pitäisi oikeastaan jo nukkua tätä flunssaa ja neljän vuoden univelkaa vähemmäksi, mutta mä oon niin innoissani uudesta

tukastani, niin en pysty 😀 Jos kiinnostus heräsi, niin käykää vaklimassa Instagrammista 😉

 

ja bam! Näin sulavasti tällä puolisyödyn hampparin kuvalla siirryttiin uuteen aiheeseen. Pitkätukka ehdotti toisella mantereella reissatessaan, että kokeltaisiinko lihatonta lokakuuta ja mä sanoin, että voin olla messissä, kunhan auttamassa ollut anoppi lähtee, koska en jaksanut alkaa hänelle kertomaan ruokavaliomuutoksesta, koska meillä oli jo tarpeeksi keskustelua siitä, miksi minä en pese tarpeeksi pyykkiä (puuh…) No joo jätin ehkä makaroonilaatikosta jauhelihaa salaa sivuun ja töissä on kasvisruokailu helppoa, kun meillä on ihan mahtava kokki joka tekee ihan taivaallisen hyvää ruokaa ja kasvisvaihtoehtokin on tilattavissa. Päätettiin kuitenkin, että Peikkonen ja Keisari saavat syödä nakkinsa ja kala jätetään ruokavalioon. Eli huijausta jo tässä vaiheessa.

Lapset toki maistelevat joka päivä valmistamiamme sapuskoja, mutta maut  niin vieraita ja lapset sen verran nirsoja, ainakin isompi, että huolestuisin liikaa, että se ei syö mitään, kun siitä, että paistan heille lisäksi niitä kunnon nakkeja, paistijauhelihaa tai kananfileitä. En myöskään ole perehtynyt siihen, että kuinka paljon ipanat saavat syödä esimerkiksi soijarouhetta. Tietoa tästä otan toki vastaan.

 

Mutta on ollut kiva nyt parisen viikkoa kehitellä uusia ruokia ja maistella uusia makuja. On tehty jo tuttua linssikeittoa ja kasvispihvejä ja viikonloppuna syötiin Yrmeän Turkkilaisen valmistamaa kasvispitsaa.  Eilen tein ihan järjettömän hyvää pataa, jonka ohje on täältä. Ajattelin myös kokeilla kukkakaalilasagnea. Ja tottakai pitää tehdä myös sitä avokadopastaa.. Eli saan tässä kokeilussa hyvin yhdistettyä kaksi mielenkiinnonkohdettani eli kokkaamisen ja bloggaamisen 😀

Kokeilun myötä aiomme kyllä palata sekasyöjiksi, mutta kokeilu on ollut mukava, kun ei aina tarvitse miettiä, että kokkaako siitä jauhelihasta vai kanansuikaleista. On kuitenkin kiva nähdä mitkä näistä uusista kokeiluista jäävät meidän perheen vakkareiksi. Myöskin se älytön ähky ruokailun jälkeen on jäänyt pois, vaikka aika tuhteja ruokia olemme syöneet.

Tuo puoliksi syöty hampurilainen on muuten sunnuntailta, kun kävimme Pitkätukan kanssa lemppari  treffipaikassamme eli Kauppuri 5:ssä. Se kun on ainut paikka mikä yleensä auki silloin kun pääsemme lähtemään naperoilta. Treffit mahdollisti mun äitin , joka ei arvostellut kykyäni pestä pyykkiä, vierailu. Kauppurissa kyllä ruuat, juomat ja tunnelma aina kohdillaan eli en valita. Kauppurissakin sai kasvispihvin hampparin väliin, ekstrana pyysin vuohenjuustoa ja oli kyllä hyvää. Nyt tuli nälkä. Eli yösyömisen kautta masun viereen maata. Hyvää yötä myös sinne.

Ihan kamala päivä

Mä taisinkin jo aiemmin ärsyttävästi vihjaista, että Keisarilla on erityispiirteitä. Kauan aikaa olen miettinyt tuonko niitä tässä blogissa julki, mutta nyt tuli hyvä syy tehdä se. Kuuluuhan se isona osana mun ja siis meidän koko perheen elämään ja hei, kaikki yksityisyys meni jo mun mahaläskien näytön jälkeen.

Eli niin lyhyesti kun vain voin  kertoa, niin Keisarilla todettiin viime keväänä aivoissa synnynnäisiä epämuodostumia nimeltään kavernoomat. Yleensä näitä kavernoomia, joita meille kuvailtiin, että ne ovat kuin tuulenpesiä aivojen verisuonissa on yksi ja ne oireilevat aikuisena laukaisemalla esimerkiksi epilepsiakohtauksen. No Keisarilla näitä on 32 ja ne alkoivat oireilla hänen ollessaan 3,5-vuotias. Nämä kavernoomat ovat kuulemma sinällään harmittomia, mutta ne saattavat vuotaa herkästi ja aiheuttaa just myös noita epilepsiakohtauksia. Keisarilla tapahtui tuo ensimmäinen eli vuoto. Se tuli ilmi, siten, että yhtenä päivänä hänen oikea puolensa ei toiminutkaan kunnolla. Luulimme syyn olevan jossain muksauksessa tai kaatumisessa, kun liikkuvainen ja menevä poika on kyseessä ja muuten vointi oli hyvä. Lääkäriinkiin pääsimme vasta seuraavana päivänä. Sen illan mittaan kuitenkin jo mietin, että onkohan jotain vakavampaa kyseessä. Onneksi saimme ajan tutulle lääkärille, joka heti hoksasi tehdä neurologisia testejä. Lähdimme Oysiin  lasten päivystykseen, sieltä osastolle ja magneettikuvaan ja siellä nämä kavernoomat paljastuivat. Alkushokki oli kyllä ihan hirveä. Tosiaan olimme olleet näistä tietämättömiä, vaikka ne olivat aina Keisarilla olleet. Myöhemmin ajateltuna se on ollut onni ja poika on saanut kasvaa ja kehittya ihan normaalisti ilman liikaa varomista. Ne vuotaneet kohdat leikattiin toukokuussa ja aluksi Keisari oli teholla muutaman päivän, ei jaksanut kuin nukkua, ei kävellyt ei puhunut ei jaksanut edes istua. Neljäntenä päivänä hän nousi istumaan, viidentenä käveli ja kuudentena juoksi ❤ En jaksa lakata ihmettelemästä sitä ihmeellistä voimaa mikä lapsilla on parantua ja sen yksi syy on varmaan halu liikkua. Leikkauksen ja vuodon takia Keisarin oikea puoli on kömpelömpi. Tämän Keisari ja hänen kaverinsa ovat kuitenkin ottaneet hyvin vastaan ja isompaa kiusaamistakaan en ole vielä nähnyt.

No sitten eiliseen, pitkän pohjustuksen jälkeen. Eli lähdin lasten kanssa keskustaan asioille ja paluu meni myöhälle iltapäivään ja Keisarikin oli jo väsynyt. Olimme juuri pysähtymässä omalle pysäkille,ja aikeissa mennä kotiin päiväunille, kun huomioni keskittyi vaunuissa ähisevään Peikkoseen ja silloin Keisari hyppäsi penkiltä pois, lähti juoksemaan bussin käytävää ja kun bussi jarrutti, niin Keisari lensi suoraan päin bussin penkkikoroketta ja löi päänsä. Nenästä ja ikenestä vuosi verta ja päähän oli tullut ruhje ja mä olin hetken ihan pihalla tapahtumista ja minua vain kylmäsi, kun tajusin, että nyt sattui rakkaalleni todella pahasti. Bussikuski onneksi tajusi tilanteen ja lupasi lähteä meidät viemään lääkäriin reitin lopuksi. Soitin päivystykseen, että tulossa ollaan ja yritin selvitä matkasta kipua ja pelkoa huutavan Keisarin kanssa ja pelästyneen Peikkosen kanssa. Eräs nainen bussissa toi meille nenäliinan nenäverenvuotoon ja painoin kauppaostoksista löytynellä jäätelöllä Keisarin nenää ja yritin olla itse rauhallinen. Bussi kuitenkin ajoi reittinsa loppuun ja pian pysäkiltä nousi kyytiin nuori pariskunta, jotka istuivat meidän eteemme. Kuullessaan lapsen itkun alkoi silmien pyöritys ja huokailu. Siinä vaiheessa minulla paloi pinna ja huusin heille, että tämä lapsi ei huuda teitä ärsyttääkseen vaan koska hänellä on kovat kivut ja hän pelkää ja lisäsin myös että tilanne vakavuutta lisää lapsen aivoissa olevat epämuodostumat ja aivoverenvuodon riski on suuri. No sain vastaukseksi vain nyökkäilyä. Olisin toivonut jotain inhimillisyyttä ja tilanteentajua ja vaikka anteeksipyynnön. Onneksi eräs toinen bussissa ollut nuori nainen kävi puristamassa olkapäätäni ja sanoi toivovansa meille kaikkea hyvää. Tämä paransi tilanneta ja oloani hieman

No bussikuski oli kyllä ihana. Hän nimittäin tosiaan jatkoi päätepysäkiltä suoraan Oysiin, kyseli koko matkan minun ja lasten vointia ja saattoi meidät päivystyksen ovelle saakka.Eli kiitos Koskilinjojen linjan 16 naiskuskille, joka lähti keskustasta 13.45 ❤  Pääsimmekin aika pian lääkärin vastaanotolle, sieltä vielä lastenpäivystykseen, jossa tuli päätös, että vuotoriskin takia haluvat pitää Keisarin tarkkailussa. Sain onneksi jäädä Peikkosenkin kanssa osastolle yöksi, koska Peikkonen menisi kainalossani yön. Pitkätukkahan lenteli juuri tällöin Atlantin yllä, joten siksi tällainen järjestely. Tämän kuultuaan, että äitikin saa olla yön hänen kanssaan ja että pääsee vielä tutulle osastolle rauhoitti myös Keisarin, joka oli jo kyllä alannut onneksi rauhoittua jo päivystyksen leikkihuoneessa. Pääsimmekin jo tänä aamuna kotiin ja nyt olemme löhönnet telsun ääressä, halineet ja syöneet makaroonimössöä ja juhlineet puikkojädeillä ja nyt naperot päiväunilla.

Hädässä ystävät kyllä tunnetaan. Sain niin ihania tekstiviestejä ja huolenpitoa kokea myös Facebookissa, kun huutelin siellä kyytiapua, kun kuvittelin olevamme eilen kotiin menossa.Tätä huolenpitoa on kyllä ollut niin paljon Keisarin tilan selvittyä, että välillä on ollut itku pelkästä hämmästyksestä lähellä. Vaikka meillä on sukulaiset kaukana, on meillä silti täällä ystävistä muodostunut ihana ja huolehtiva lähipiiri, kiitos teille kaikille ❤

hei <3

Aika häpeillen huutelen täältä.. Viime postauksest kun näyttää kuluneen jo melkein kk. Hyvitykseksi tässä linkki Instagram-tilileni, jota tumpelona yritän opetella käyttämään.

En voi sanoa muuta, kuin että elämä on ollut aika pirun kiireistä! Ollaan koko perhe päiväkodissa ja Pitkätukka töissä ja viikonloput on mennyt juhliessa ja reissatessa. Keisari täytti 4 vuotta, kummituspoikamme ja Pitkätukan siskonpoika sai nimen ja ihanat ystävät menivät naimisiin. Viime viikonloppu oli eka pitkään aikaan, että oli ihan aikaa istua ja olla, mutta tämä yks pöljä teki suursiivot, kun alkoi jo olla melkein tuholaisrajalla tää kämpän siisteys. Sunnuntain pyhitimme pakanaperheessä retkelle Ainolan puistoon. Nyt taas työviikkoa tehdään ja ollaan vietetty Peikkosen kanssa yksi tai oikeastaa puolitoista sairaslomapäivääkin. Onneksi huomenna perjantai ❤ Lauantaina lähteekin sitten mr Toimitusjohtaja (eli Pitkätukka) työreissulle ihan Amerikkaan saakka. Tuliaisia ootellessa.. Onneksi anoppi tulee auttamaan tässä arkikaaoksessa.. Ja sunnuntaina mää pidän Blingo-kutsut, joita ootan kyllä kovasti, että saan uusia ihania leggareita, ilman sitä pieru etuliitettä. Lapsillekin pitää varmaan jotain tilata ja jos se Toimitusjohtajakin haluaisi edustuspaitoja, onhan Blingo ekologinen merkki eli sopii firman imagoon 😉

Hups, näin se aika menikin höpötellessä ja kahvia juodessa, lähdenkin hakemaan naperot päiväkodista, piti siivota, mutta… Näkemisiin, toivottavasti seuraavalla kerralla hieman ennemmin kuin nyt myöhemmin 🙂

Siivouspäivää ja synttäreitä

Takana on jotenkin tosi rankka viikko. On ollut pitkiä työpäiviä ja sen takia äitissä kuin apinat roikkuvia lapsia. On yritetty toipua flunsasta, joka vihdoin tuntuu olevan selätetty (juhuu!) ja muutenkin vain hallita kaaosta, joka parhaiten näkyy kodissamme ja korkeissa tiski-ja pyykkipinoissa. Kiireisen viikon päätteeksi on tulossa aika toimelia viikonloppukin, mutta viikonloput kiireet nyt onneksi kivoja kiireitä 🙂

Ensinnäkin on Pitkätukan firman aloitus ja toimitiloihin muutto. Puuh, vähän jännittää tää yksistyisyrittäjän vaimona oleminen. Vaikka tää onkin ihan mahtava juttu ja tuntuu, että tuo rakkaaseen ihan uutta eloa, että se saa tehdä itelleen mielekästä duunia ja ottaa siinä huomioon itselleen ja minullekin tärkeitä asioita. Silti tuntuu kuin meidän perheeseen tulisi su kolmas lapsi.  Firman Fb-sivut löytyy täältä.

Mä menen myös huomenna AnarkistiMartan kanssa Siivouspäivän tiimoilta pitämään kirppispöytää ja meidät löytää Ainolan puistosta. Kannattaa tulla meidän aarteita penkomaan heti klo 10, koska kun saadaan kaljarahat kasaan, niin me lähetään meneen kun naperoillakin hoitajat.. No ei vaines ❤ Tarjolla ainakin meidän vanhoja vaatteita, lasten vanhoja vaatteita, kenkiä ja sekalaista roinaa. Tervetuloa ❤ Koodilla Mamarkiaa saat väljähtänyttä termarikahvia ja pusun kaupan päälle.

Sunnuntaina on sitten Keisarin 4-vuotis synttärit! Tuntuu niin ihanalta juhlia niitä, koska kuten olen ehkä jo ärsyttävästi vihjannut, niin Keisarilla on erityispiirre, joka ei päällepäin näy, mutta sen takia oli aika vakavat ja vaikeat tilanteet viime keväänä. Tilanne toki nyt tällä hetkellä niin hyvä, kun voi olla. Tästä erityisyydestä saatan kirjoittaa lisää myöhemmin, kun saan päätettyä, että onko se blogiini kuuluva asia. No takaisin niihin synttäreihin 🙂 Mulla on taas kauhee kakkustresi. Ekana vuotena ostin kakun kaupasta, koska lapsi ei tajunnut vielä vaatia äitiä sellaista väkertämään. Seuraavana vuonna laitoin Pitkätukan tekemään kakun, ettei mun tarvisi selitellä se kökköyttä, vaan kaikki ihastelisi isin tekemää kakkua. Viime vuonna oli kakku nimeltään ”Salama McQueenin mutaluisu” ja voitte vaan kuvitella millanen se oli, nimi hyvin kuvaava kuitenkin. Nyt kun lapsi osaa itse vaatia, niin siinä pitäisi olla Spiderman ja Angry birds. Vinkkejä (ja valmiita kakkuja) otetaan vastaan. Yritän kakun kuitenkin leipoa, muut herkut tarjoaa lähin Citymarket. Tiskikoneen ollessa rikki tyydymme pahviastioihin, vaikka näin sopivasti hippeinä se vähän kaivaa ekologista omaatuntoa, mutta se myös säästää mun hermoja. Hermot painoi nyt enemmän vaakakupissa kuin ekologisuus. Juhlistakin lisää ehkä sitten niiden jälkeen 🙂

Nyt keskityn tohon Shaun off the Deadiin ja miehen ollessa toimistolla lösähdän sohvalle mun seuraavaksi ihanimpien miesseuralaisteni kanssa eli Been ja Jiin…

ps. oispa punkkua..

ÄIKKÄÄÄÄÄ!!

 

Tänään olen ollut töissä ja tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän aikaa ehdin viettää lasten kanssa ja miten paskasena on koti, kun en jaksa enää siitä pitää huolta. Olen ollut palaverissas lasten päiväkodilla. Olen hakenut päiväkodista ensimmäistä kertaa tällä viikolla lapseni ja siitä sain kiitokseksi itkut.  Olen tehnyt hätäisesti ruuaksi pakastepyttistä ja rauhoitellakseni omaatuntoani myös nahistunutta salaattia ja  saanut kehuja miten hyvää ruokaa on. Minun käteen on tartuttu ruokapöydässä ja katsottu silmiin ja pieni ketsupin ympäröimä suu on sanonut, että rakastaa minua. Olen istunut sohvalla ja yrittänyt keskittyä pikku kakkoseen ja samalla salaa nukkua. Olen vaihtanut vartin sisään vaipat taaperolta, joka sätkii kuin can can-tanssija ja yrittänyt laulaa kaikki laulut Oolannin sodasta Leipuri hiivaan yrittäen hämätä taaperon potalle. Olen polkenut naperot peräkärryssä kauppaan ja yrittänyt samalla heiluttaa peppuani, että saisin hämättyä peräkärrystä kuuluvan  itkun loppumaa. Olen nuollut leikki-ikäisen leivän päältä maksamakkarat, koska tyhmä äiti ei muistanut ettei hän tykkää siitä. olen selittänyt leikki-ikäsesella, että miksi äidin kanssa ei voi mennä naimisiin, vaikka äiti onkin ihana. Olen antanut lapsilleni epäterveellistä vanukasta ja syönyt salaa itse loput. Olen ollut kylpyhuoneessa roiskittavana ja samalla viikannut pyykkejä. Olen lukenut taaperolle taas sitä samaa napakirjaa ja pitänyt pienestä kädest kiinni, kunnes uni tulee. Olen jo parin tunnin aikana käynyt noin neljä kertaa pimeässä lastenhuonessa etsimässä tuttia. olen syönyt levyllisen popkornisuklaata ja tiskannut tiskit. Pian olen käynyt suihkussa ja menen nukkumaan taas toistaakseni tuon saman ja monta muuta pientä hassua, kummallista, raivostuttavaa, itkettävää ja sydäntä raastavaa ja samalla sitä äääriään myöten täyttävää asiaa. Tänään(kin) olen ollut vaan äiti ❤