Akut lataukseen

Mulla oli suuret suunnitelmat aloittaa jouluksi raivaaminen  siivoaminen jo tänä viikonloppuna. Haluaisin viedä kaikki rikkinäiset lelut ja kirjat roskiin ja ne joilla ei leikitä, niin laittaa isoon säkkiin ja viedä varastoon. Mulla oli jo tällainen säkki joskus, mutta muuton aikana se tulikin vahingossa sisälle ja levisi ympäriinsä. Lisäksi täällä alkaa olla taas luvattoman pölyistä. Koko komeuden kruunasi vielä se, että joku pissaisi meidän matolle tänään. En kerro kuka, ettei lasten tarvitse liiaksi aikuisena hävetä äitin kirjoituksia..

Kuva

Niin piti ja piti. Lauantaina päätin nukkua pitkään ja otin vielä Peikkosen kanssa päiväunetkin, illan löllittiin soffassa katsoen piirrettyjä ja Pitkätukka uskaltautui sen verran pakkaseen, että haki meille pitsaa. Pitsanhaun aikana eräs ystäväni ehdotti mulle illalla keikalle lähtöä. Alkuajatus oli jäädä kotiin löllimään, mutta onneksi en jäänyt! Menimme Nuclear Nightclubiin Cleaning Womenin keikalle. Mähän varoitin noista oudon nimisistä bändeistä.. Ja voi pojat, kun olikin hyvä keikka. Cleaning Womenhan on suomalainen yhtye, joka sähköisesti vahvistetuilla kodinhoitovälineillä, kuten pyykinkuivaustelineillä, pesukoneen vetopyörillä ja roskapöntöillä ja ovat pukeutuneet mustiin jakkupukuihin, sukkahousuihin ja maihareihin. Oli ihanaa yhtenä iltana olla se oma vanha itsensä, joka kaljatuoppi kädessä tanssii itsensä hulluun hikeen.

Kuva

http://www.youtube.com/watch?v=DCdMJtEjpDg

Niitä tuoppeja en kuitenkaan kumonnut liikaa ja taksilla tulin kotilähiöön ja olin kiltisti nukkumassa jo kahden aikaan. Peikkonen herättikin mut jo noin klo 6. Sain kyllä olla horroksessa sohvassa (kiitos Pikku Kakkonen ) ja nukuin taas Peikkonen kainalossa päiväunet ja Päikkäreiden jälkeen lähdettiin Kuperkeikkaan eli Oulun kaupungin liikuntaviraston järkkäämään peuhutapahtumaan ja näimme AnarkisMarttaakin pesueineen pitkästä aikaa. Peuhaamisen jälkeen  istuimme Subwayssa kuulumisia vaihtamassa ja kotiin tultiin sen verran myöhään, että naperot sai laittaa suoraan petiin.

Kuva

Juurikin harmittelin Pitkätukalle, että en tehnyt MITÄÄN mitä olisi pitänyt, mutta samalla tajusin, että mulla on ollut aivan ihana viikonlopu. Unta, ruokaa ja hyvää seuraa ja sopivasti laiskottelua. Tällä jaksaa vielä viimeisen työviikon, ennen pitkää joululomaa ja ehkä ensi viikonlopuuna sen siivoamisenkin. Nyt jatkan tässä sohvassa istumista Pitkätukan kanssa vierekkäin, molemmilla hellästi sylissään… omat läppärit 😀 ihanaa arkiviikkoa kaikille!

Mainokset

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Myönnän heti alkuun olevani aika paskapäinen paras kaveri, vaikka en edes paras kaveri olisikaan. Varsinkin nyt, kun töistä ja päivähoidosta sekoitettu arki vie kaiken ajan ja jaksamisen ja viikonloput menee perheen kanssa ja edes yrittäen purkaa velvollisuuksia, kuten pyykkejä ja tiskejä. Ikävä myöntää, mutta myös rentoutuminen, kahvilla käynti ja itsestään huolen pitäminen fyysisesti ja psyykkisesti tuntuu tällä hetkellä välillä velvollisuudelta. Enkä tätä tarkoita mitenkään negatiivisesti ystäviäni kohtaan, vaan kun univelkas ei enää pysty edes kuvitella pystyvönsä kuittaamaan ja väsymys alkaa olla sitä tasoa, että oikeasti tekisi mieli vain vetää verhot ikkunan eteen, pennut kainaloon ja nukkua talviunta toukokuuhun saakia.

Myönnän myös olevani siinä mielessä onnekas, että voin heti lonkalta heittää yhden käden sormilla laskettavan määrän ihmisiä tästä kaupungista, joille voin soittaa jos jaksamista tai aikaa tai tarvetta juoruilulle, kahvittelulle, sydämen tai pään purkamiselle tai vaan kaljoittelulle löytyy. Nämä samat ihmiset on niitä, jotka onneksi ymmärtääkseni ymmärtävät myös sen,että mulla saattaa viesteihin vastaamiseen kestää joskus päiviä ja joskus pitää perua menot viime hetkellä sen takia, että joku oksentaa tai sen takia, että sohva ja villasukat on sopivampi suunnitelma jaksamisen kannalta illalle kuin minimekko, Martenssit ja kaljantahmea lattia. Tiedän jotenkin heidän myös ymmärtävän epävarmuuttani siinä, että haluaako joku viettää aikaa kanssani ja he ymmärtävät myös sitä erakkomaista puolta minussa. Näiden samojen ystävien kanssa pystyy myös jatkamaan melkein samasta lauseesta, kuin viimeksi tavatessa. Luulen heidän tunnistavan itsensä tästä, joten kiitos teille jokaiselle ❤

Muutama ystävä, joka sopii näihin tunnusmerkkeihin löytyy myös kauempaa. Nämä ystävät ovat tunteneet minut teini-iästä saakka ja muutama jopa melkein peruskoulusta ja yksi pysynyt opiskeluajoilta eli he ovat nähneet minun kasvutarinani ja kasvaneet kanssani. Näihin ystäviin yhteydenpito on tällä hetkellä ihan hävettävän vähäistä, mutta olen onnellinen heistä ja siitä että he ovat pysyneet elämässäni ja että kun saan joku viikonloppu irrottauduttua henkisesti lapsistani ja ajallisesti se mahdollista, niin minulla muutama paikka johon voin mennä juomaan punaviiniä ja parantamaan maailmaa, tanssimaan pöydällä ja krapuloimaan ja ottamaan pidemmän irrottautumisen arjesta. Kiitos myös heille ❤

Surukseni myös muutamista ihmisistä on pitänyt päästää irti. Aika, etäisyys ja elämänvaiheet ovat saaneet huomaamaan erilaisuuden ja sen, että yhteydenpitoa ei kumpikaan edes halua tai jaksa jatkaa. Tämä on aina surullista. Jotkut ystävyydet ovat vain hiljaa häipyneet, jotkut ovat aiheuttaneet isoa metakkaa lähtiessään. Molemmat tavat ovat yhtä sydäntäsärkeviä ja aiheuttaneet minussa suurta surua. En halua kuitenkaan ajatella, että kun joku ovi sulkeutuu se on ikusesti lukossa. Jos muutos tai joku tapahtuma on kaksi ihmistä erottanut, niin voihan se joskus vielä ajan ollessa sopiva niin yhdistääkin?

Joskus kadehdin Pitkätukkaa. Hänellä kun on ala-asteelta asti säilynyt kaveriporukka, jotka tapaavat noin kahdesti vuodessa. En ihan tarkalleen tiedä, miten tämä miesten välinen ystävyys toimii, mutta minä en ainakaan arjessani näe mieheni kauheasti tekstailevan tai soittelevan ystävilleen. Kuitenkin luulen, että jos hänellä olisi huolta, jonka hän haluaisi purkaa jollekin muulle kuin minulle, niin hän voisi ottaa yhteyttä johonkin näistä ystävistään yhtään miettimättä, että onko se sopivaa, koska ei ole heille soittanut kuukausiin. Näille mieheni reissuille olenkin antanut kestoluvan ja teen kaikkeni, että hän tämän porukan reissuille pääsisi mukaan.

Nyt minua on vain alkanut mietityttämään, että kun en nyt jaksa yhteyttä aktiivisesti ystäviini pitää, niin jaksavatko he minuun? Huomaanko pian, että jos minulla surullinen olo tai huolta, että minulla ei ole ketään jolle soittaa? Tämä pelko sai minut tämän kirjoituksenkin kirjoittamaan ja mietin koko ajan, että uskallanko tätä edes julkaista. En kuitenkaan halua ystäviäni syyllistää. Eli jos tätä luet ystäväni ja toivottavasti luet, niin olet ihana ja rakas, anteeksi laiskuuteni ja viimeistään kesällä taas kaljoille tai kahville, jookos? (Ja toki ennemminkin ; )

Kaikkihan me ollaan prinsessoi?

Vajaa viikko sitten minulla oli Peikkosen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvä keskustelu. En ajatellut hoitaa sitä rautaisella ammattitaidolla, vaan ihan äitinä. Toki käytin kaiken tietämykseni keskustelukaavakkeen täyttämiseen ja hymyssä suin menin minun ”vauvani” ekaan keskusteluun ja odotin innolla kuulla pieneni siitä arkielämästä, jossa en itse voi olla mukana. Keskustelu kulki mukavasti, vaikka en meinannut malttaa pysyä asiassa, vaan kertoilin ylpeänä tyttäreni juuri oppimista sanoista ja taidoista. Kuitenkin pidin huolen, että keskustelu kestäisi vain sille varatun ajan. Olin iloinen, kun kuulin tyttäreni olevan nauravainen, sosiaalinen ja opettelevan pukemaan.

Keskustelun loppupuolella tuli puhe Peikkosen vallattoman (ihanasta) tukasta, johon tulee aina maailman suloisn unitakku, josta tämä lempinimikin peräsin. Yritin myös selittää, että pesen hänen tukkaansa, vaikka se ruuassa aina näytääkin olevan. Kerroin myös, että yritän sitä tukkaa laitta ponnarille tai pinnillä sivuun, mutta Peikkonen ei siitä vielä pidä, niin pieni kuin on. Silloin se tuli se tokaisu ”tästä tytöstä ei saa prinsessaa kyllä tekemälläkään”. Minä hymähdin, laitoin nimet paperiin, hain lasten kassit, otin lapset mukaan menin kotiin ja koko ajan tuo yksi lause soi päässäni. Yritän ajatella, että tämä lastenhoitaja tarkoitti, että tyttäreni on reipas ja tomera, mutta miksi minä pahoitin mieleni? Aloin ajatella miten pienille tytöille leperrellään? Heitä kutsutaan prinsessoiksi. Eikö minun tyttäreni tarvitse tällaista lepertelyä? Ja miten tuo aikuinen, joka on tyttäreni kanssa ollut tekemisissä vasta noin neljä kuukautta, on voinut päättää näin. Eihän hän edes tunne lastani kunnolla.

Yksi iso syy syy miksi pohdin tätä on myös se, että en itsekään ole ollut prinsessatyttö. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut siitä mitä päälleni laitan ja ilmaissut itseäni sillä. Ala-asteen päättäjäisiin laitoin Guns n`Roses t-paidan ja revityt farkut, koska vain halusin. En ole myöskään ikinä ollut se tyttö jota pojat nostelee ilmaan ja joka kiljuu. En osaa niistää hiljaisesti, enkä vieläkään käyttää huulipunaa. Viihdyn tennareissa ja maihareissa, mutta myös korkkareissa. Nykyään olen todella sinut itseni kanssa, mutta siihen on kuljettu pitkä matka. Ja tyttäreni on minun ihan pikkuinen kloonini. Tästä olen todella ylpeä ja samalla peloissani. Tuleeko hänellä olemaan itsetunto-ongelmia? Saako hän kavereita? Mitä jos hän haluaa olla prinsessa?

Olen ajatellut olevani jokseenkin sukupuolisensitiivinen kasvattaja. Itse ajattelen sen niin, että en kiellä lapsiltani mitään heidän sukupuolensa takia. Jos Keisari haluaa leikkiä nukeilla tai laittaa päälleen mekon, niin tehkööt niin ja jos Peikkonen haluaa leikkiä autoilla tai vaikka siniset kengät, on se ok. En myöskään värikodaa lasteni vaatteita  vain hennon pinkkiin ja vaaleansiniseen. Mutta silti, tyttäreni on minun prinsessani ja poikani minun sankarini. Peikkoselle on myös ihana ostaa mekkoja, joitä hänen kaappinsa onkin liian täynnä. Samoin jos Keisari haluaa Salama McQueen tai Spiderman-paidan ostan sen hänelle, jos hän tarvitsee paitoja. Nämä tokikin vain hyvin kärjistettyjä esimerkkejä. Toivon kuitenkin kasvattavani tytön, joka osaa itse vaihtaa lamppunsa ja vaikka vaihtaa talvirenkaat autoon, vaikka itse olenkin pyytänyt isäni ajamaan 300 km vaihtamaan kerran opiskelija-asuntooni keittiönlampun. Toivon myös kasvattavani pojan, joka ei kuvittele tiskaamisen, pyykkämisen ja lastenhoidon kuuluvan vain naisille. Toivon kasvattavani myös yksilöitä, jotka kunnoittavat muita sukupuoleen tai vaikkapa seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Muistan vieläkin näin kolmekymppisenä,kuinka omaa äitini ei päästänyt minua pienenä balettiiin vedoten siihen, että olen liian pullukka. Hän varmaan tarkoitti hyvää ja suojella minua, mutta vaikutus oli päinvastainen. Mutta omalle tyttärelleni  aion aukaista kaikki ovet mitkä vain pystyn. Ja käyttää nykyään jo melko vahvaa itsetuntoani ja persoonaani ja kasvattaa hänelle hyvän itsetunnon, ainakin niiltä osin, joihin pystyn vaikuttamaan. Se on kuitenkin parasta mitä pystyn tekemään, en pysty estämään kaikkia ilkeyksiä mitä hän sattuu ehkä joskus kuulemaan tai poistamaan kaikkia paskapäitä hänen tieltään. Mutta  hän on aina minun prinsessani, minun Peikkoprinsessani ❤

Jos sä oot pitkä sä voit olla prinsessa

Jos sä oot lyhyt sä voit olla prinsessa
 Jos sä oot iso sä voit olla prinsessa
 Jos sä oot pieni sä voit olla prinsessa

-Sini Sabotage:Kaikkihan me ollaan prinsessoi (Ipanapa räp)-

Mute päällä marraskussa

On ollut aika hiljainen kausi täällä blogin puolella, mutta oikeassa elämässä on hulinaa sitten riittänytkin. Mikä on kyllä ihanaa, kun marraskuu on yleensä se turhista ja tylsistä tylsin ja turhin kuukausi. Tai ainakin joskus ollut. Nyt perheelisenä osuu marraskuuhun aina Pitkätukan synttärit ja tietysti isänpäivä. Töidenkin puolesta on ollut paljon ihan kotiinkin vietävää hommaa. Ei, en ole kuitenkaan niitä päiväkotilapsia kotiin vienyt, vaan ihan paperihommia. Lisäksi Keisarilla on meneillään sellainen aktiivinen harjoittelujakso huonommin toimivaan käteen, joka vie arki-illoista veilä lisää aikaa ja sitten on ne peruspyykit ja -tiskit, vaikka jos joku juuri nyt tulisi ovestamme sisään ei uskoisi, että täällä on ikinä pyykkiä tai tiskiä pesty.. No, ei tuholaisia vielä näy nurkissa, niin jospa tämä siivo riittäisi. Niin ja nyt olen siis saikulla, kun mulla tuli ihan oikeasti mute päälle eli kurkunpääntulehdus, joka ilmestyy aina kun mä oon flunssassa. Mun työtä ei oikein käsimerkeillä tehdä, niitä kun on lapsille sopiva määrä hyvin vähäinen, niin nyt ollaan sitten kotona. Paskamutsina vein lapsetkin päiväkotiin, että saan ääntä lepuuttaa. Tänään toki annoin heidänkin nukkua pitkään ja haen jo iltapäivällä ja ajattelin näin Lasten oikeuksien päivän kunniaksi leipoa illalla lasten kanssa pullaa ja olla pullantuoksuinen paskamutsi ❤

Mutta tarkemmin tähän kuuhun näin kuvien muodossa.

Kuva

Peikkosella on ollut Movember. Pitkätukalla on pysyvä Movember, enkä olekaan hänen leukaansa ikinä nähnyt ja ylähuulenkin vain treffi-iltoina, pus!

Kuva

Pitkätukan synttäreillä alkukuusta eli pyhäinpäivänä kävimme syömässä meille uudessa ravintolassa nimeltään Hagia Sofia, sijaitsee keskustassa ihan kirkon vieressä ja en voi kuin suositella. Ruoka oli todella hyvää, samoin viini (kyllä join lasillisen viiniä lounasaikaan lasten ollessa mukana hui) ja palvelu todelle ystävällistä. Peikkosellekin tuotiin viisi kertaa uusi haarukka, kun neiti tiputti sen lattialle. Luulen kyllä neljän viimeisen kerran olleen vain ihan omaksi huvikseen. Lapsetkin söivät lihapullalautaset tyhjäksi ja jälkkäritkin saatiin räätäilöityä nassukoille. Tänne menemme uudestaan tänä viikonloppuna ”firman” pikkujouluissa ja saatan ottaa sitä viiniä jopa kaksi lasillista.

Synttäripäivän iltana tuo minun sädekehäni vaihtui noidanhattuuun ystäväperheen Halloween bileissä, joista ei ole julkaisukelpoista materiaalia, jossa minulla ei siis olisi hikiläikkiä kainaloissa tai hameenhelmat korvissa, kun lasten perässä kirmasin.  Voin kuitenkin paljastaa, että Peikkonen oli keijukainen, Keisari oli Batman, jota aluksi vähän pelotti ja Pitkätukka oli Täältä pesee-mies eikun siis Robin 😉

Kuva

Isänpäivää juhlimme ihan näissä merkeissä eli kotona yökkärit päällä. Isille tehtiin brunssi ja kakku. Nukuimme piiiiitkät päiväunet ja illalla vielä tein lihapullia. Oli ihanaa ja mahtavan rentoa.

Kuva

Seuraavan viikon viiletti äiti tukka putkella, kunnes loppuviikosta jouduin jäämään hoitamaan kuumeista Keisaria kotiiin. Perjantaiksi kuume olikin kuitenkin laskenut, niin pääsimme suunnitellusti lähtemään etelä-pohjanmaan mummolaan ja paappalaan. Tässä kuva serkuslaumasta. Olikin ihanaa nähdä veljiä ja varsinkin tuota veljenpoikaa ❤

Kuva

Lauantaina karkasimme Pitkätukan kanssa treffeille Vaasaan. Olen ihan varma, että Pitkätukka oli laittanut Googleen ”kaikkein romanttisinta tekemistä Vaasassa ja tilannut sieltä meille hotellit ja päivällispaikat ❤ Teki kyllä hyvää viettää viikonloppu ihan kaksin ja nukkua ja syödä rauhassa.Muisti sen, millaisia olemme vaimona ja miehenä ja ihan omina itsenämme ilman jatkuvaa stressiä, kiirettä ja velvollisuuksia. Kiitos vielä, Pitkätukka ❤  Romanttista ja rentoututunutta mielentilaa, kyllä laski vähän kotiintulomatkan hankaluus myrskyn takia piti matkata busseilla ja junalla ja kotona olimme vasta klo 23.

Lisäksi olemme olleet muovikassittomia koko marraskuun, kuten lupasin. Minuahan haastaeltiin tämän tiimoilta jo Oulu-lehteen ja Ylen nettiuutisiin. Eli varttini julkisuudessa taisi olla tässä. Osanottajia minun ja Marjan tempauksessa jo pian 4000, fif fiu. Vielä ei ole liian myöhäistä liittyä mukaan. Kivoin kestokassi äänestys myös meneillään blogin fb-sivuilla ja mahikset melko hyvät.

Eli tässä tämä maratoonipostaus marraskuusta. Kiitos jos ja kun jaksoit lukea. Taidan mennä tekemään ällönuudeleita, katsoa Tuhluriprinsesseoja ja muuta laatuviihdettä, ottaa nokoset ja hakea sitten nassukat kotiin.

Muovikassiton marraskuu

Kuva

Muutama aamu sitten, kun selasin silmät ristissä aamukahvilla facebookkia, niin huomasin ystäväni Marjan statuspäivityksen, jossa hän haastoi Lihattoman lokakuun jälkeen viettämään Muovikassitonta marraskuuta. Samana päivänä Marja kommentoi myös viime postaukseni kommenttiboksiin ja kertoi ideastaan. Minusta tämä tosi hyvä idea ja lupasin ehdottomasti olla mukana!

Teinkin tästä aiheesta perjantaina kaikille avoimen Facebook- tapahtuman, jossa jo viitisenkymmentä osallistujaa! Tokikin kutsuin aluksi tähän tietystikin vain omia ystäviäni, kun en pysty kutsumaan kaikkia facebookin käyttäjiä, mutta toivon, että tätä tapahtumaa jaetaan. Facebook- tapahtumassa syntyikin jo heti perjantaina vilkasta keskustelua. Yksi puheenaihe olikin, että mites roskapussit, taloyhtiöt kun eivät varmaan tykkää, jos roskat käy heittämässä irtonaisina roska-astiaan (vaikka tämä aika Mamarkistista voisikin olla.) Pohdimme biopussien käyttöä tai sanomalehdistä pussien taittelua ja kommenttiketjuun tuli hyvä vinkki myös, että voi hakea taloyhtiön lehtienkeräyslaatikosta isoja sanomalehtiä, jos itselle ei niitä tule. Asiaa googlattuani tutkittuani päädyimme siihen, että rullalla olevia roskapusseja voi myös käyttää, koska ne ovat  ohuempaa muovia ja täten ekologisempi vaihtoehto. Meillä on ainakin niin pieni roskaämpäri, että isosta kaupan muovikassista menee puolet hukkaan.  Tapahtuman sivuilla on myös tullut hyviä vinkejä, että ne hedelmät, jotka pakko kaupassa pussittaa, niin pussitettaisiin samaan pussiin ja niitä ei pussitettaisi, mitä ei ole pakko pussittaa, kuten esimerkiki banaanit. Niitä pieniä pusseja, joita saa esimerkiki ripsarin ostaessaan kritisoitiin myös ja niitä en mäkään tajua, ripsaritai tarra-arkki ynnä muu sellainen menee vaikka taskuun tai omaan käsilaukkuun. Aion myös ainakin marraskuun ajan ottaa oman kestokassin mukaan myös vaatekauppaan ja kun ruokakaupassa myyjä kysyy kassalla, että pakkaako hän pakasteet tai jugurtit muovikassiin, niin aion kohteliaasti kieltäytyä. Jugurtit pysyvät ehjinä, kun ne pakkaa päällimmäiseksi ja pakasteet voi vaikka pakata omaan kassiinsa muiden kylmää vaativien ostosten kanssa ja onhan tämä hyvä syy ostaa jätskiä pitämään muita pakkasia kylmänä. Ja pussikaljan sijaan pitää marraskuussa mennä kestokassikaljalle! Eli nyt liittymään, jos ette ole jo liittyneet! Ja pystyyhän tätä tokikin toteuttamaan vaikka ei facebookkia käyttäisikään.

Tykkään käyttää kestokasseja ja minua ärsyttää muovikasseja tursuava allaskaapin alaosa. Kestokassit vaan jäävät liian helposti kotiin, mutta nyt jos kuukauden ajan tsemppaa itseään muistamaan ottaa ne mukaan, vaikka onkin sellaisia aamuja, että kaikki avainta ja puhelinta ja lapsia myöden meinaa jäädä kotiin, niin jos edes muistaisi ne kassit . Ja ei hätää, jos omat kestokassit jää, sillä suurimmissa osissa ruokakauppoja myydään jo kassalla niitä kestävämpiäkin vaihtoehtoja. Toki yritän suosia jo niitä valmiiksi ostettuja. En aio alkaa tähän paasaamaan tämän maapallon luonnonvarojen riittämättömyydestä, koska sen jokainen varmaan tietää ja alkaisi vaan ahdistaa. Tämä edes yksi pieni keino alkaa miettiä omia tapojaan ekologisemmaksi.

Eilen jo mukaan liittyi Ipanainen-nettikaupan Anni, Ipanaisella onkin valikoimissaan todella herkkuja kestokasseja, jotka tekevät kestokasseilusta aika makeeta. Mainostin tätä tapahtumaa Ipanaiselle, juurikin heidän kassivalikoimansa takia. Minullakin yksi envirosax, joka kyllä koki viime kesänä karun kohtalon hiekkaleluja urheasti kuljettaessaan puistoon hinkkasi muoviharava ja rattaiden pyörä-combo envirosaxiin reiän, pöh. Mutta ei hätää, Anni lupasi minulle ja Marjalle uudet kassit kiitoksena tämän tapahtuman äiteinä olemisesta, iso kiitos niistä. Valitsin itse tuon Timothyn tuon tekstin takia, ehkä tossa on uuden moton aineksia. Ipanaisella on muuten tän kuun loppuun saakka on ilmaiset toimituskulut rekisteröityneille asiakkaille. Eli ostosten yhteydessä vaan klikkaa ”rekisteröidy”, niin lähtee ne vähäisetkin toimituskulut pois näiltä kestokasseilta!  Oi Mutsi Mutsin Elsakin on jo mukana. Haastan täten mukaan myös ainakin bloggaavat kaverini, Kankaankesyttäjän Veera on jo mukana, mutta mukaan haluan myös  Päikkäreiden Heidin, ja saataisko me tuo yks rakas punkkari eli AnarkistiMarttakin mukaan hippeilemään?  eli marraskuussa näkyisi katukuvassa kestokasseja eikä muovikasseja, jookos?

edit. vähensin hymiöitä, kun aloin ärsyttämään jo itseänikin

Lihaton(ko) lokakuu pt.2 (sisältää reseptin)

Lihatonta lokakuuta yritetään edelleen. Paitsi maanantaina söin vahingossa pitsaa, jossa oli kinkkua 😀 Pitkätukka siis haki meidän lähipitseriasta pitsaa uupuneelle Blingoemännälle ja aloin vetään kauheeseen nälkääni pitsaa, joka näytti tonnikalapitsalta ja sillä nimikkeellä toi mainosmies sen mulle möi. Kumminkin vasta parisuhteemme pykäliin kirjatun slaissivaihdon jälkeen Pitkätukka huomasi pitsassa olevan myös kinkkua, vaikka oli tilannut mielestään tonnikalapitsan. Mutta kuten sanoin, tämä ei meillä kovin ryppyotsaista ja vakavasti otettavaa puuhaa. Epäekologisempaa ois ollut varmaan heittää se pitsa pois, kun syödä se.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin, niin meillä tässä lähinnä kyse vain lähinnä siitä, että pääsisimme irti siitä oletuksesta, että arkiruuan miettiminen alkaa sillä, että onko tänään vuorossa jauhelihaa vai broilerinsuikaleita. Tykkäämme muutenkin käyttää vihanneksia ruuanlaitossa, mutta nyt olemme pyrkineet siihen, että ne olisivat pääruoka-aineita. Alku oli hankalaa, kun piti tosiaan kaupassa miettiä että mitä sitä tekisi ruuaksia, mutta sitten huomasin, että ruuanlaittoon menee nyt vähemmän aikaa, kuin ennen. Esimerkiksi bolognesekastike tulee nopeammin soijarouheesta kuin jauhelihasta. Se onko se silloin enää bolognesekastiketta onkin jo uuden jutun aihe 😉 Edelleen haluaisin kyllä tietoa siitä, kuinka usein voi naperoille syöttää soijaa. Jos sinulla tästä tietoa, niin kainosti pyydän vastauta kommenttiboksiin.

Sitten siihen reseptiin, eilen söimme ruokalajia, jota haluan kutsua lähiömutsin kasvismakaroonimössöksi, no okei, ehkä tuo kaipaa vähän vielä iskevämmän nimen. Ruoka näytti tältä:

KuvaKaikki tarvittava löytyi meidän lähisalesta, eli tähän meni:

 

  • 2 pss pakastevihanneksia (mä käytin Apetitin aurinkokasvikset nimistä sekoitusta)
  • purkillinen säilykeherkkusieniä
  • vihanneslientä liemikuutiosta
  • tölkki tomaattimurskaa
  • purkillinen ruokakermaa
  • tagliatelle pastaa

lisäksi perusvarastoista oliiviöljyä, hunajaa, pippurisekoitusta, suolaa, kuivattua basilikaa

Eli ensin laitoin pastakattilaan veden kiehumaan ja paistinpannulle öljyn. Kuumensin öljyä ja heitin pannuun herkkusienet ja pian kasvikset. Tässä vaiheessa pastakattilassa vesi kiehui ja laitoin pastan keittymään. Paistelin kasviksia ja sieniä, niin että ne saivat väriä ja kaikkien köksäsääntöjen vastaisesti laiton vedenekeittimestä muumimukiin kuumaa vettä ja kasvisliemikuution sinne liukenemaan. Kun kasvikset olivat hieman ruskistuneita kaadoin pannuun kasvisliemen, tomaattimurskan, kerman ja mausteet eli hunajan, pippurisekoitusta, suolaa ja kuivattua basilikaa ja annoiin vain kiehahtaa. Pastakin oli jo sopivan kypsää eli ei liian liimautuvaa (paitsi kaikki pasta liimautuu keittiön lattiaan) ja kaadoin veden pois ja heitin kastikeen pastan päälle. Aikaa ei mennyt edes yhden muumijakson verran ja naperotkin tykkäsivät.

ja näin se maistui:

Kuva

Peikkonen liimasi pastaa pöytään, kun äiti otti kuvia.

Kuva

Keisari tykkäsi nääääääin paljon, syytän sormimerkeistä enoja.

Kasvisruuan ei siis tarvi olla monentunnin urakka, joka minulla itsellä oli siis mielikuva. Vaikka juuri pyysinkin Pitkätukkaa tekemään viikonloppuna kesäkurpitsalasagnea 😉 Mutta me muutenkin tykätäään viikonloppuna kokata pitkän kaavan mukaan ja arkena voi syödä myös välillä myös niitä (hui kauheeta) eineksiä. Tämän kokeilun myötä toivonkin, että ruokavaliomme alkaa olemaan vihreämpää, mutta yksi nakki tai pihvi silloin tällöin ei pilaa mitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paaarty haaard

Kuva

Kuva

Kuva

Ei, ei meillä ole käynyt murtovarkaita, eikä meille iskenyt poltergeisti, tai no miten sen aattelee, kun on semmoinen kymmenkunta alle 5-vuotiasta samassa alle 80 neliön tilassa ja niiden mammat vielä päälle. Ei, kun meillä oli tänään Blingo-kutsut 🙂

Tutustuin Blingoon noin vuosi sitten AnarkistiMartan kautta. Eräs yhteinen äitituttumme alkoi tämän konseptin esittelijäksi ja AnarkistiMartta piti tuttavapiirissämme ekat kutsut. Ihastuin heti siihen, että vaatteet, ei lasten eikä aikuisten, ole liian lässyn-lässynläää söpispöpis pastellipläjäyksiä, vaan kivoja selkeitä kuoseja ja aikuisten vaatteet näyttävät aikuisten vaatteilta ja eritoten olen ihastunut Blingon legginseihin, vaikka niitä ihania mustavalkoraidallisia en ikinä laiskuuttani tunnu saavan. Vaatteet ovat lisäksi ihanan pehmeistä ja ekologisista materiaaleista tehtyjä.

Blingon suomenkielisiltä  sivuilta, www.blingo.fi copypastetan tässä tämän verran infoa: ”blingon alku tapahtui keittiönpöydän ääressä Malmössä, tokokuussa 2006. Meillä kolmella oli ihan erilaiset työtaustat, mutta sama visio: tehdä värikkäitä, hauskoja ja ympäristöystävällisiä lastenvaatteita joita halusimme myydä henkilökohtaisella tavalla. Ne olivat blingon kulmakivet silloin ja ovat sitä edelleen.”

Kuulostaa hyvältä minusta. Värikästä ja ekologista eli juuri sitä mitä minä haluan omilta ja lasteni vaatteilta. Varsinkin näin hyvin herkkähipiäisenä lievästä ja vähän enemmästi atoopikkoperheenä vaikuttaa paljon kankaan laatu ja Blingolla vaatteet ovat unelmanpehmeitä eikä niistä hyökkää kamala käsittelyaineiden haju. En edes pese luomupuuvillaisia vaatteita ennen ekaa käyttöä, niin kuin minun pitää muille vaatteille tehdä. juurikin kärsin viikon ihan hirveästä ihottumasta, kun en pessyt yksiä erään ketjuliikkeen housuja ennen ekaa käyttöä.

Mutta nyt tärkeimpään asiaan eli mitä mää tilasin 😉

Kuva

 

 

Peikkonen sai eläimellisen Cindy tunikan seepraprintillä, olisin halunnut Keisarille tämän, mutta Keisari kun sai valitä hän haluisikin tämän eli ”inkkaripaidan”. Itse valitsin uudesta talvimallistosta eli BLOOM – Frida Fahrman with blingo tuon kukkatunikan ja Pitkätukka aka herra Toimitusjohtajakin sai jotain eli miesten mallistosta Jussi-nimisen raitapaidan. 

Kaikille siis jotakin. Esittelijämme Jenny oli kuulemma hykerrellyt nähdessään minulla erässä kuvassa juuri tuollaista pikkukukallista tunikantapaista… No, minkäs sille teet, kun on tämmöinen kukkaislapsi ja myöntäkää pois, että kun tuohon lisää mun pinkit martensit niin jo on hyvännäköinen mamma leikkitreffeillä 😉

Olin kyllä iloinen, mutta aika kuitti kutsujen jälkeen. Onneksi Pitkätukka toi pitsaa ja katsoi lasten kanssa muumeja, kun mä siivosin noi lelut roskiin pois. Nyt nukkuu lapset sängyissään ja Pitkätukka sammui nukutuksessa lastenhuoneen sohvalle, voin siis syyä rauhassa mun salasuklaata ja kattoa Girlsejä areenasta 😉