Pullantuoksuinen paskamutsi

Alkuun haluan sanoa, että tiedän ainakin Pitkätukan olevan tosi kyllästynyt, kun kutsun itseäni välillä paskamutsiksi, mutta luulen sen johtuvan siitä, että nyky-yhteiskunnassa äideiltä vaaditaan ihan älyttömästi ja vaatijoina ovat äidit itse. Lukekaa vaikka perhelehtien keskustelupalstoja, niin huomaatte mikä haukkuminen siellä on meneillään. Eikö voisi sopia, että jokainen äiti joka yrittää parhaansa on kuitenkin se paras äiti omille lapsilleen? Törkeitä laiminlyöntejä nyt tietysti lukuunottamatta..

Mutta hoksasinpa, että en eilen kertonut, että miten se meidän äitienpäivä oikein meni, pelkästään ajatuksiani äitiydestäni. Pitkätukka kauniisti minulle toivotti hyvää äitienpäivää sanoin ” Äitienpäivän kunniaksi lapset käyttäytyy kuin Addams Family spiideissä. Että hyvää äitienpäivää vaan” ja tämä oli oikea kuvaus ainakin aamupäivän osalta. Lapsia taisi jännittää lahjojen anto ja kun se jännitys laukesi, niin riehuminen alkoi. Sain ihanan kortin, jossa Peikkosen mukaan ”pipali” eli batiikkisydän ja Keisarilta leivontaliinan. Aamupäivän riehumista ja puolentoista tunnin hampaiden kiristelyä tai siis nukutusta lieventääkseni päätin leipoa lasten kanssa iltapäivällä pullaa.

”Mä piirsin siihen äksiä ja sulle kukan” ❤

Kun pullat oli leivottu ja kahvit keitetty lähdimme pyöräretkelle tarkoituksenamme päätyä Ainolan puistoon, mutta tihkutteleva sade lopetti pyöräretkemme lähipuistoon, mutta hyvältä ne pullat sielläkin maistuivat. Tarinan opetus on siis, että riehuviin lapsiin auttaa pulla ja ulos meno. Illalla sain kuulla olevani ihana äiti ja se oli lahjoista paras!

Onhan ne aika ihania ❤

Mä söin itse kolme pullaa ja yöllä heräsin Peikkosen kanssa etsimään hello kittyä ja kauheaan närästykseen. Närästys on kai vanhuuden merkki, samoin se, että mä oon ihan fiiliksissä tänään menossa taloyhtiön kokoukseen. Mitenkäs muiden äitienpäivät meni?

 

Advertisement

Lihaton(ko) lokakuu pt.2 (sisältää reseptin)

Lihatonta lokakuuta yritetään edelleen. Paitsi maanantaina söin vahingossa pitsaa, jossa oli kinkkua 😀 Pitkätukka siis haki meidän lähipitseriasta pitsaa uupuneelle Blingoemännälle ja aloin vetään kauheeseen nälkääni pitsaa, joka näytti tonnikalapitsalta ja sillä nimikkeellä toi mainosmies sen mulle möi. Kumminkin vasta parisuhteemme pykäliin kirjatun slaissivaihdon jälkeen Pitkätukka huomasi pitsassa olevan myös kinkkua, vaikka oli tilannut mielestään tonnikalapitsan. Mutta kuten sanoin, tämä ei meillä kovin ryppyotsaista ja vakavasti otettavaa puuhaa. Epäekologisempaa ois ollut varmaan heittää se pitsa pois, kun syödä se.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin, niin meillä tässä lähinnä kyse vain lähinnä siitä, että pääsisimme irti siitä oletuksesta, että arkiruuan miettiminen alkaa sillä, että onko tänään vuorossa jauhelihaa vai broilerinsuikaleita. Tykkäämme muutenkin käyttää vihanneksia ruuanlaitossa, mutta nyt olemme pyrkineet siihen, että ne olisivat pääruoka-aineita. Alku oli hankalaa, kun piti tosiaan kaupassa miettiä että mitä sitä tekisi ruuaksia, mutta sitten huomasin, että ruuanlaittoon menee nyt vähemmän aikaa, kuin ennen. Esimerkiksi bolognesekastike tulee nopeammin soijarouheesta kuin jauhelihasta. Se onko se silloin enää bolognesekastiketta onkin jo uuden jutun aihe 😉 Edelleen haluaisin kyllä tietoa siitä, kuinka usein voi naperoille syöttää soijaa. Jos sinulla tästä tietoa, niin kainosti pyydän vastauta kommenttiboksiin.

Sitten siihen reseptiin, eilen söimme ruokalajia, jota haluan kutsua lähiömutsin kasvismakaroonimössöksi, no okei, ehkä tuo kaipaa vähän vielä iskevämmän nimen. Ruoka näytti tältä:

Kaikki tarvittava löytyi meidän lähisalesta, eli tähän meni:

 

• 2 pss pakastevihanneksia (mä käytin Apetitin aurinkokasvikset nimistä sekoitusta)
• purkillinen säilykeherkkusieniä
• vihanneslientä liemikuutiosta
• tölkki tomaattimurskaa
• purkillinen ruokakermaa
• tagliatelle pastaa

lisäksi perusvarastoista oliiviöljyä, hunajaa, pippurisekoitusta, suolaa, kuivattua basilikaa

Eli ensin laitoin pastakattilaan veden kiehumaan ja paistinpannulle öljyn. Kuumensin öljyä ja heitin pannuun herkkusienet ja pian kasvikset. Tässä vaiheessa pastakattilassa vesi kiehui ja laitoin pastan keittymään. Paistelin kasviksia ja sieniä, niin että ne saivat väriä ja kaikkien köksäsääntöjen vastaisesti laiton vedenekeittimestä muumimukiin kuumaa vettä ja kasvisliemikuution sinne liukenemaan. Kun kasvikset olivat hieman ruskistuneita kaadoin pannuun kasvisliemen, tomaattimurskan, kerman ja mausteet eli hunajan, pippurisekoitusta, suolaa ja kuivattua basilikaa ja annoiin vain kiehahtaa. Pastakin oli jo sopivan kypsää eli ei liian liimautuvaa (paitsi kaikki pasta liimautuu keittiön lattiaan) ja kaadoin veden pois ja heitin kastikeen pastan päälle. Aikaa ei mennyt edes yhden muumijakson verran ja naperotkin tykkäsivät.

ja näin se maistui:

Peikkonen liimasi pastaa pöytään, kun äiti otti kuvia.

Keisari tykkäsi nääääääin paljon, syytän sormimerkeistä enoja.

Kasvisruuan ei siis tarvi olla monentunnin urakka, joka minulla itsellä oli siis mielikuva. Vaikka juuri pyysinkin Pitkätukkaa tekemään viikonloppuna kesäkurpitsalasagnea 😉 Mutta me muutenkin tykätäään viikonloppuna kokata pitkän kaavan mukaan ja arkena voi syödä myös välillä myös niitä (hui kauheeta) eineksiä. Tämän kokeilun myötä toivonkin, että ruokavaliomme alkaa olemaan vihreämpää, mutta yksi nakki tai pihvi silloin tällöin ei pilaa mitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihaton(ko) lokakuu

Mun pitäisi oikeastaan jo nukkua tätä flunssaa ja neljän vuoden univelkaa vähemmäksi, mutta mä oon niin innoissani uudesta

tukastani, niin en pysty 😀 Jos kiinnostus heräsi, niin käykää vaklimassa Instagrammista 😉

 

ja bam! Näin sulavasti tällä puolisyödyn hampparin kuvalla siirryttiin uuteen aiheeseen. Pitkätukka ehdotti toisella mantereella reissatessaan, että kokeltaisiinko lihatonta lokakuuta ja mä sanoin, että voin olla messissä, kunhan auttamassa ollut anoppi lähtee, koska en jaksanut alkaa hänelle kertomaan ruokavaliomuutoksesta, koska meillä oli jo tarpeeksi keskustelua siitä, miksi minä en pese tarpeeksi pyykkiä (puuh…) No joo jätin ehkä makaroonilaatikosta jauhelihaa salaa sivuun ja töissä on kasvisruokailu helppoa, kun meillä on ihan mahtava kokki joka tekee ihan taivaallisen hyvää ruokaa ja kasvisvaihtoehtokin on tilattavissa. Päätettiin kuitenkin, että Peikkonen ja Keisari saavat syödä nakkinsa ja kala jätetään ruokavalioon. Eli huijausta jo tässä vaiheessa.

Lapset toki maistelevat joka päivä valmistamiamme sapuskoja, mutta maut  niin vieraita ja lapset sen verran nirsoja, ainakin isompi, että huolestuisin liikaa, että se ei syö mitään, kun siitä, että paistan heille lisäksi niitä kunnon nakkeja, paistijauhelihaa tai kananfileitä. En myöskään ole perehtynyt siihen, että kuinka paljon ipanat saavat syödä esimerkiksi soijarouhetta. Tietoa tästä otan toki vastaan.

 

Mutta on ollut kiva nyt parisen viikkoa kehitellä uusia ruokia ja maistella uusia makuja. On tehty jo tuttua linssikeittoa ja kasvispihvejä ja viikonloppuna syötiin Yrmeän Turkkilaisen valmistamaa kasvispitsaa.  Eilen tein ihan järjettömän hyvää pataa, jonka ohje on täältä. Ajattelin myös kokeilla kukkakaalilasagnea. Ja tottakai pitää tehdä myös sitä avokadopastaa.. Eli saan tässä kokeilussa hyvin yhdistettyä kaksi mielenkiinnonkohdettani eli kokkaamisen ja bloggaamisen 😀

Kokeilun myötä aiomme kyllä palata sekasyöjiksi, mutta kokeilu on ollut mukava, kun ei aina tarvitse miettiä, että kokkaako siitä jauhelihasta vai kanansuikaleista. On kuitenkin kiva nähdä mitkä näistä uusista kokeiluista jäävät meidän perheen vakkareiksi. Myöskin se älytön ähky ruokailun jälkeen on jäänyt pois, vaikka aika tuhteja ruokia olemme syöneet.

Tuo puoliksi syöty hampurilainen on muuten sunnuntailta, kun kävimme Pitkätukan kanssa lemppari  treffipaikassamme eli Kauppuri 5:ssä. Se kun on ainut paikka mikä yleensä auki silloin kun pääsemme lähtemään naperoilta. Treffit mahdollisti mun äitin , joka ei arvostellut kykyäni pestä pyykkiä, vierailu. Kauppurissa kyllä ruuat, juomat ja tunnelma aina kohdillaan eli en valita. Kauppurissakin sai kasvispihvin hampparin väliin, ekstrana pyysin vuohenjuustoa ja oli kyllä hyvää. Nyt tuli nälkä. Eli yösyömisen kautta masun viereen maata. Hyvää yötä myös sinne.

Kyllä muumit tietää, mikä toimii..

Sain lauantaina ihanan viestin, jossa oli flunssajuoman resepti ja viestin kirjoittajalta pyysin, saisinko jakaa sen täälä ja sopihan se 🙂

”inkiväärijuoma on pettämätön flunssalääke -Muumimammakin valmistaa sitä Muumipeikolle Taikatalvessa! Mutta tunnetaan tuo juoma terveysvaikutuksistaan muutenkin. 😉

Eli kaupasta inkiväärin juurenpalanen, kuoritaan ja leikataan ohuita siivuja vedellä täytettyyn pikkukattilaan. Miedolla lämmöllä kiehautetaan. Ja se o sitten siinä! Oman maun mukaan voi hunajalla ja sitruunamehulla maustaa jos tykkää. Mun suosikki on limenviipale kupin pohjalle, juoma päälle ja lusikallinen hunajaa.

Juoma on aika voimakasta eikä sovi lapsille, ja aikuisillekin suositus 2 kuppia päivä.”

Tein tätä eilen ekaa kertaa ja inkiväärit vahingossa kiehui melkein tunnin, kun Peikkonen veti kunnon iltakiukut! Ja oli semmoista juomaa, että hupsista hei! Tänään tein miedomman version ja tää on kyllä hyvää ja tekee hyvää ❤ kokeilkaa tekin 🙂

Ps. Miks mun tissit näyttää olevan eriparia?

Poppaa soppaa, the Flunssa edition

Flunssan karkotus jatkuu. Sain eilen yhdeltä ystävältä ihanan kuuloisen inkiväärijuoman reseptin ja sitä kokeilen illalla. Näkn lounasaikaan kuitenkin päätin, että nyt riittää nakit ja päätin tehdä flunssan karkoittavaa kanakeittoa.

Mä olen äidiksi tultuani alkanutkin tehdä usein keittoja. Joskus tuntui, että ne vain välttämätön paha koulun ruokalistalla, mutta nyt olen alannut niistä pitämään, onkohan tämä jotain aikuistumista?

No mutta nyt siihen soppaan, siihen tarvitaan:
-kanafileitä tai suikaleita
-öljyä
-garam masala-maustesekoitusta, inkivääriä
-riisiä
-pakastevihanneksia
-hunajaa ja sitruunaa
-suolaa

Ensin pilkoin fileet pieniksi paloiksi. Tykkään käyttää noita fileitä ja itse suikaloida, kun tuntuu että näin saa laadukkaampaa lihaa. Lykkäsin lihat sitten öljyn kanssa kattilaan ja päälle kunnon ripaus garam masalaa ja kuivattua inkivääriä. Kun liha oli melkein kypsää, heitin sekaan riisiä, tällä kertaa täysjyväsellaista, varmaan noin 2 dl. Sitten laitoin kattilaan jo kiehuvaa vettä, niin että ainekset peittyi ja vähän reilumminkin ja perään vihannekset. Tällä kertas oli sekoituksessa papuja, hernettä, porkkanaa ja kukkakaalia. Kiehuttelin, maistelin ja lisäsin vielä hunajaa, sitruunanmehua ja suolaa ja tarjoilin, kun riiseissä purutuntumaa. Jos olisi ollut kookosmaitoa olisin lisännyt sitä.

Ainakin kuuma liemi ja mausteet tekivät hyvää kipeälle kurkulle ja nenä alkoi vuotaa 🙂