uusi vuosi, uusi minä?

Kuva

Aluksi täytyy kertoa, että tämä alun kuva on omistettu Pitkätukallle. Mä haluaisin sen kanssa katsoa Game of Thronessia, mutta en voi kun mua pelottaa. Enne äitiyttä rakastin kauhua ja jännitystä, mutta nyt rankinta mitä voin katsoa on sellaiset elokuvat, joissa joku söpö koira menee New Yorkkiin shoppailemaan ja tapaa elämänsä rakkauden tai jotain..

No mutta asiaaan. Hyvää uutta vuotta kaikille! Vuosi alkoi mukavasti lähiössä naapurien raketteja vaklien ja illallla sushia Pitkätukan kanssa syöden. Toi uuden vuoden sushi on jo aika perinne. Viitisen vuotta sitten sillä oli vain kohtalokkaat seuraukset, kun Keisari putkahti maailmaan seuraavan syyskuun alussa.

Loppiaisena karkasin ekaa kertaa Peikkosen syntymän jälkeen yksin reissuun rilluttelemaan ja kävin vanhassa opiskelukaupungissani Raumalla rakkaan ystävän, joka myös oli kaasoni ja on Keisarin Kummitustäti, luona tupareissa. Matka oli ihana ja tuolla kaupungilla on sellainen pelonsekaisen rakkaudentäyteinen paikka sydämessäni.  Aloin jo suunnitella vappureissuakin sinne, jos saisi vanhat kamut kokoon. Mites ois?

Mutta siis 2013 loppui ja 2014 alkoi syöden( ja juoden). Mä en tykkää rajoittaa itseäni syömisen kanssa. Oon joskus koittanut kieltää itseltäni herkut, mutta sitä kestää korkeintaan vuorokauden, jonka jälkeen totean itselleni, että voin haistaa paska noine kieltoineni ja minähän mussutan tämän suklaalevyn, koska haluan hemmotella itseäni, koska olenhan ihana 😀

Mulla on muutenkin kropassa peiteltävää kuin vain läskit, mutta tähän on nyt tulossa jännittävä muutos, jota pelkäänkin vähän. Mulla on rintakehässäni isohko arpi, jota olen nyt yrittänyt piilotella noin 20-vuotta. Sen peittämistä tatuoinnillla olen miettinyt, mutta se on tyssännyt usein pelkuruuteen ja useimmiten rahan puutteeseen. Sain kuitenkin Pitkätukalta lahjaksi diilin, jonka hän oli tehnyt lemppari tatuoijanin eli Herra Anarkistimartan kanssa. Eli kevään mittaan alamme koristamaan tuota rintakehääni, niin että kesällä saan jo mahdollisesti kulkea tissit melkein paljaana. Tätä odotan innolla ja samalla minua pelottaa se, koska voin vain kuvitella miten kipuherkkä alue tuo on tatuoida. Toisaalta olen kestänyt siinä alueella kolme leikkaustakin ja niiden jälkeiset kivut sekä kivuliaat pistoshoidot, niin jos tämä vihdoin hoitaa homman, niin kyllä mä sen kestän.

Aloin myös muutenkin miettiä omaa kroppaani. Mietin muunmuaasa sitä ällön pahaa oloa ja väsymystä, minkä älytön herkkujen syönti aiheuttaa mulle. Esimerkiksi saatan ottaa aamupalla jotain nopeaa makeaa syömistä, kun en muuta ehdi. Sama herkkujen syöminen jatkuu töissä ja usein vienkin sinne herkkuja toki ilahduttaakseni ihania työkavereitani, mutta myös siksi, että saisin itse syödä niitä. Kun tulen kotiin ja käyn kaupassa ostan suklaapatukan, koska on jo karmea nälkä ja kun lapset nukahtavat niin hemmottelen itseäni suklaalla, jätskeillä tai sipseillä. Olenkin usein aiak väsynyt, koska  hiilarit heilahtlevat ylös ja alas.  Hoitovapaalla ollessani käyttäydyin kuin mikäkin narkomaani ja kädet jo tärisi aamulla jos ei heti ollut suklaata ja se eka pala räjäytti tajuntani. On siis ehkä aika alkaa tätä rajoittaa.

Päätinkin, että mulla on karkkipäivä eli lauantaisin (niin kuin tänään, jee!) saan syödä herkkuja. En toki ihan aamusta iltaan kuulemma, sanoo Pitkätukka joka alkoi myös tähän mua tsempatakseen. Tää on ollut suht helppoa ainakin ekan viikon, heko heko. Kun mun teki suklaata, niin päätin että se on mun lauantain herkku .Illat on pitänyt toki mussuttaa jotain, mutta se on ollut esimerkiksi hedelmiä. Tänään ajateltiin pistää elämä risaiseksi ja myös hakea illalla pitsat, mutta mä lähen hakemaan niitä kävellen eli saan 3km lenkin samalla, jihuu!

Ei tää musta varmaan mitään beibeä tee, mutta se tuntuu itsestä hyvältä. Aloitan pikkuhiljaa myös liikuntaa. Toki joka päivä mulle tulee n. 3km kävelyä työmatkoissa ja mun työssä ei paljon istuskella pyllyn päällä, eilenkin leikin töissä häntähippaa ja laukkasin (tää ei oo sitten mitään pervoilua, hyi sulle joka niin aatteli). En kuitenkaan uskalla salille vielä, koska nyt kaikki oikeat kuntoilijat kiroavat meitä uusheränneitä, joiden into pian lopahtaa. Ehkä lähden aluksi eksymään kävelemään lähiöön, meillähän kun menee lenkkipolku ikkunan alla ja ei, ei se oo tehonnut että vaan katsoo kun muut juoksee.

Eli tällaisia suunnitelmai tälle vuodelle. Onko täälä muita, jotka ees suunnittelevat jotain muutosta? 🙂

Mute päällä marraskussa

On ollut aika hiljainen kausi täällä blogin puolella, mutta oikeassa elämässä on hulinaa sitten riittänytkin. Mikä on kyllä ihanaa, kun marraskuu on yleensä se turhista ja tylsistä tylsin ja turhin kuukausi. Tai ainakin joskus ollut. Nyt perheelisenä osuu marraskuuhun aina Pitkätukan synttärit ja tietysti isänpäivä. Töidenkin puolesta on ollut paljon ihan kotiinkin vietävää hommaa. Ei, en ole kuitenkaan niitä päiväkotilapsia kotiin vienyt, vaan ihan paperihommia. Lisäksi Keisarilla on meneillään sellainen aktiivinen harjoittelujakso huonommin toimivaan käteen, joka vie arki-illoista veilä lisää aikaa ja sitten on ne peruspyykit ja -tiskit, vaikka jos joku juuri nyt tulisi ovestamme sisään ei uskoisi, että täällä on ikinä pyykkiä tai tiskiä pesty.. No, ei tuholaisia vielä näy nurkissa, niin jospa tämä siivo riittäisi. Niin ja nyt olen siis saikulla, kun mulla tuli ihan oikeasti mute päälle eli kurkunpääntulehdus, joka ilmestyy aina kun mä oon flunssassa. Mun työtä ei oikein käsimerkeillä tehdä, niitä kun on lapsille sopiva määrä hyvin vähäinen, niin nyt ollaan sitten kotona. Paskamutsina vein lapsetkin päiväkotiin, että saan ääntä lepuuttaa. Tänään toki annoin heidänkin nukkua pitkään ja haen jo iltapäivällä ja ajattelin näin Lasten oikeuksien päivän kunniaksi leipoa illalla lasten kanssa pullaa ja olla pullantuoksuinen paskamutsi ❤

Mutta tarkemmin tähän kuuhun näin kuvien muodossa.

Kuva

Peikkosella on ollut Movember. Pitkätukalla on pysyvä Movember, enkä olekaan hänen leukaansa ikinä nähnyt ja ylähuulenkin vain treffi-iltoina, pus!

Kuva

Pitkätukan synttäreillä alkukuusta eli pyhäinpäivänä kävimme syömässä meille uudessa ravintolassa nimeltään Hagia Sofia, sijaitsee keskustassa ihan kirkon vieressä ja en voi kuin suositella. Ruoka oli todella hyvää, samoin viini (kyllä join lasillisen viiniä lounasaikaan lasten ollessa mukana hui) ja palvelu todelle ystävällistä. Peikkosellekin tuotiin viisi kertaa uusi haarukka, kun neiti tiputti sen lattialle. Luulen kyllä neljän viimeisen kerran olleen vain ihan omaksi huvikseen. Lapsetkin söivät lihapullalautaset tyhjäksi ja jälkkäritkin saatiin räätäilöityä nassukoille. Tänne menemme uudestaan tänä viikonloppuna ”firman” pikkujouluissa ja saatan ottaa sitä viiniä jopa kaksi lasillista.

Synttäripäivän iltana tuo minun sädekehäni vaihtui noidanhattuuun ystäväperheen Halloween bileissä, joista ei ole julkaisukelpoista materiaalia, jossa minulla ei siis olisi hikiläikkiä kainaloissa tai hameenhelmat korvissa, kun lasten perässä kirmasin.  Voin kuitenkin paljastaa, että Peikkonen oli keijukainen, Keisari oli Batman, jota aluksi vähän pelotti ja Pitkätukka oli Täältä pesee-mies eikun siis Robin 😉

Kuva

Isänpäivää juhlimme ihan näissä merkeissä eli kotona yökkärit päällä. Isille tehtiin brunssi ja kakku. Nukuimme piiiiitkät päiväunet ja illalla vielä tein lihapullia. Oli ihanaa ja mahtavan rentoa.

Kuva

Seuraavan viikon viiletti äiti tukka putkella, kunnes loppuviikosta jouduin jäämään hoitamaan kuumeista Keisaria kotiiin. Perjantaiksi kuume olikin kuitenkin laskenut, niin pääsimme suunnitellusti lähtemään etelä-pohjanmaan mummolaan ja paappalaan. Tässä kuva serkuslaumasta. Olikin ihanaa nähdä veljiä ja varsinkin tuota veljenpoikaa ❤

Kuva

Lauantaina karkasimme Pitkätukan kanssa treffeille Vaasaan. Olen ihan varma, että Pitkätukka oli laittanut Googleen ”kaikkein romanttisinta tekemistä Vaasassa ja tilannut sieltä meille hotellit ja päivällispaikat ❤ Teki kyllä hyvää viettää viikonloppu ihan kaksin ja nukkua ja syödä rauhassa.Muisti sen, millaisia olemme vaimona ja miehenä ja ihan omina itsenämme ilman jatkuvaa stressiä, kiirettä ja velvollisuuksia. Kiitos vielä, Pitkätukka ❤  Romanttista ja rentoututunutta mielentilaa, kyllä laski vähän kotiintulomatkan hankaluus myrskyn takia piti matkata busseilla ja junalla ja kotona olimme vasta klo 23.

Lisäksi olemme olleet muovikassittomia koko marraskuun, kuten lupasin. Minuahan haastaeltiin tämän tiimoilta jo Oulu-lehteen ja Ylen nettiuutisiin. Eli varttini julkisuudessa taisi olla tässä. Osanottajia minun ja Marjan tempauksessa jo pian 4000, fif fiu. Vielä ei ole liian myöhäistä liittyä mukaan. Kivoin kestokassi äänestys myös meneillään blogin fb-sivuilla ja mahikset melko hyvät.

Eli tässä tämä maratoonipostaus marraskuusta. Kiitos jos ja kun jaksoit lukea. Taidan mennä tekemään ällönuudeleita, katsoa Tuhluriprinsesseoja ja muuta laatuviihdettä, ottaa nokoset ja hakea sitten nassukat kotiin.

Lihaton(ko) lokakuu pt.2 (sisältää reseptin)

Lihatonta lokakuuta yritetään edelleen. Paitsi maanantaina söin vahingossa pitsaa, jossa oli kinkkua 😀 Pitkätukka siis haki meidän lähipitseriasta pitsaa uupuneelle Blingoemännälle ja aloin vetään kauheeseen nälkääni pitsaa, joka näytti tonnikalapitsalta ja sillä nimikkeellä toi mainosmies sen mulle möi. Kumminkin vasta parisuhteemme pykäliin kirjatun slaissivaihdon jälkeen Pitkätukka huomasi pitsassa olevan myös kinkkua, vaikka oli tilannut mielestään tonnikalapitsan. Mutta kuten sanoin, tämä ei meillä kovin ryppyotsaista ja vakavasti otettavaa puuhaa. Epäekologisempaa ois ollut varmaan heittää se pitsa pois, kun syödä se.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin, niin meillä tässä lähinnä kyse vain lähinnä siitä, että pääsisimme irti siitä oletuksesta, että arkiruuan miettiminen alkaa sillä, että onko tänään vuorossa jauhelihaa vai broilerinsuikaleita. Tykkäämme muutenkin käyttää vihanneksia ruuanlaitossa, mutta nyt olemme pyrkineet siihen, että ne olisivat pääruoka-aineita. Alku oli hankalaa, kun piti tosiaan kaupassa miettiä että mitä sitä tekisi ruuaksia, mutta sitten huomasin, että ruuanlaittoon menee nyt vähemmän aikaa, kuin ennen. Esimerkiksi bolognesekastike tulee nopeammin soijarouheesta kuin jauhelihasta. Se onko se silloin enää bolognesekastiketta onkin jo uuden jutun aihe 😉 Edelleen haluaisin kyllä tietoa siitä, kuinka usein voi naperoille syöttää soijaa. Jos sinulla tästä tietoa, niin kainosti pyydän vastauta kommenttiboksiin.

Sitten siihen reseptiin, eilen söimme ruokalajia, jota haluan kutsua lähiömutsin kasvismakaroonimössöksi, no okei, ehkä tuo kaipaa vähän vielä iskevämmän nimen. Ruoka näytti tältä:

KuvaKaikki tarvittava löytyi meidän lähisalesta, eli tähän meni:

 

  • 2 pss pakastevihanneksia (mä käytin Apetitin aurinkokasvikset nimistä sekoitusta)
  • purkillinen säilykeherkkusieniä
  • vihanneslientä liemikuutiosta
  • tölkki tomaattimurskaa
  • purkillinen ruokakermaa
  • tagliatelle pastaa

lisäksi perusvarastoista oliiviöljyä, hunajaa, pippurisekoitusta, suolaa, kuivattua basilikaa

Eli ensin laitoin pastakattilaan veden kiehumaan ja paistinpannulle öljyn. Kuumensin öljyä ja heitin pannuun herkkusienet ja pian kasvikset. Tässä vaiheessa pastakattilassa vesi kiehui ja laitoin pastan keittymään. Paistelin kasviksia ja sieniä, niin että ne saivat väriä ja kaikkien köksäsääntöjen vastaisesti laiton vedenekeittimestä muumimukiin kuumaa vettä ja kasvisliemikuution sinne liukenemaan. Kun kasvikset olivat hieman ruskistuneita kaadoin pannuun kasvisliemen, tomaattimurskan, kerman ja mausteet eli hunajan, pippurisekoitusta, suolaa ja kuivattua basilikaa ja annoiin vain kiehahtaa. Pastakin oli jo sopivan kypsää eli ei liian liimautuvaa (paitsi kaikki pasta liimautuu keittiön lattiaan) ja kaadoin veden pois ja heitin kastikeen pastan päälle. Aikaa ei mennyt edes yhden muumijakson verran ja naperotkin tykkäsivät.

ja näin se maistui:

Kuva

Peikkonen liimasi pastaa pöytään, kun äiti otti kuvia.

Kuva

Keisari tykkäsi nääääääin paljon, syytän sormimerkeistä enoja.

Kasvisruuan ei siis tarvi olla monentunnin urakka, joka minulla itsellä oli siis mielikuva. Vaikka juuri pyysinkin Pitkätukkaa tekemään viikonloppuna kesäkurpitsalasagnea 😉 Mutta me muutenkin tykätäään viikonloppuna kokata pitkän kaavan mukaan ja arkena voi syödä myös välillä myös niitä (hui kauheeta) eineksiä. Tämän kokeilun myötä toivonkin, että ruokavaliomme alkaa olemaan vihreämpää, mutta yksi nakki tai pihvi silloin tällöin ei pilaa mitään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paaarty haaard

Kuva

Kuva

Kuva

Ei, ei meillä ole käynyt murtovarkaita, eikä meille iskenyt poltergeisti, tai no miten sen aattelee, kun on semmoinen kymmenkunta alle 5-vuotiasta samassa alle 80 neliön tilassa ja niiden mammat vielä päälle. Ei, kun meillä oli tänään Blingo-kutsut 🙂

Tutustuin Blingoon noin vuosi sitten AnarkistiMartan kautta. Eräs yhteinen äitituttumme alkoi tämän konseptin esittelijäksi ja AnarkistiMartta piti tuttavapiirissämme ekat kutsut. Ihastuin heti siihen, että vaatteet, ei lasten eikä aikuisten, ole liian lässyn-lässynläää söpispöpis pastellipläjäyksiä, vaan kivoja selkeitä kuoseja ja aikuisten vaatteet näyttävät aikuisten vaatteilta ja eritoten olen ihastunut Blingon legginseihin, vaikka niitä ihania mustavalkoraidallisia en ikinä laiskuuttani tunnu saavan. Vaatteet ovat lisäksi ihanan pehmeistä ja ekologisista materiaaleista tehtyjä.

Blingon suomenkielisiltä  sivuilta, www.blingo.fi copypastetan tässä tämän verran infoa: ”blingon alku tapahtui keittiönpöydän ääressä Malmössä, tokokuussa 2006. Meillä kolmella oli ihan erilaiset työtaustat, mutta sama visio: tehdä värikkäitä, hauskoja ja ympäristöystävällisiä lastenvaatteita joita halusimme myydä henkilökohtaisella tavalla. Ne olivat blingon kulmakivet silloin ja ovat sitä edelleen.”

Kuulostaa hyvältä minusta. Värikästä ja ekologista eli juuri sitä mitä minä haluan omilta ja lasteni vaatteilta. Varsinkin näin hyvin herkkähipiäisenä lievästä ja vähän enemmästi atoopikkoperheenä vaikuttaa paljon kankaan laatu ja Blingolla vaatteet ovat unelmanpehmeitä eikä niistä hyökkää kamala käsittelyaineiden haju. En edes pese luomupuuvillaisia vaatteita ennen ekaa käyttöä, niin kuin minun pitää muille vaatteille tehdä. juurikin kärsin viikon ihan hirveästä ihottumasta, kun en pessyt yksiä erään ketjuliikkeen housuja ennen ekaa käyttöä.

Mutta nyt tärkeimpään asiaan eli mitä mää tilasin 😉

Kuva

 

 

Peikkonen sai eläimellisen Cindy tunikan seepraprintillä, olisin halunnut Keisarille tämän, mutta Keisari kun sai valitä hän haluisikin tämän eli ”inkkaripaidan”. Itse valitsin uudesta talvimallistosta eli BLOOM – Frida Fahrman with blingo tuon kukkatunikan ja Pitkätukka aka herra Toimitusjohtajakin sai jotain eli miesten mallistosta Jussi-nimisen raitapaidan. 

Kaikille siis jotakin. Esittelijämme Jenny oli kuulemma hykerrellyt nähdessään minulla erässä kuvassa juuri tuollaista pikkukukallista tunikantapaista… No, minkäs sille teet, kun on tämmöinen kukkaislapsi ja myöntäkää pois, että kun tuohon lisää mun pinkit martensit niin jo on hyvännäköinen mamma leikkitreffeillä 😉

Olin kyllä iloinen, mutta aika kuitti kutsujen jälkeen. Onneksi Pitkätukka toi pitsaa ja katsoi lasten kanssa muumeja, kun mä siivosin noi lelut roskiin pois. Nyt nukkuu lapset sängyissään ja Pitkätukka sammui nukutuksessa lastenhuoneen sohvalle, voin siis syyä rauhassa mun salasuklaata ja kattoa Girlsejä areenasta 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihaton(ko) lokakuu

Mun pitäisi oikeastaan jo nukkua tätä flunssaa ja neljän vuoden univelkaa vähemmäksi, mutta mä oon niin innoissani uudesta

tukastani, niin en pysty 😀 Jos kiinnostus heräsi, niin käykää vaklimassa Instagrammista 😉

Kuva

 

ja bam! Näin sulavasti tällä puolisyödyn hampparin kuvalla siirryttiin uuteen aiheeseen. Pitkätukka ehdotti toisella mantereella reissatessaan, että kokeltaisiinko lihatonta lokakuuta ja mä sanoin, että voin olla messissä, kunhan auttamassa ollut anoppi lähtee, koska en jaksanut alkaa hänelle kertomaan ruokavaliomuutoksesta, koska meillä oli jo tarpeeksi keskustelua siitä, miksi minä en pese tarpeeksi pyykkiä (puuh…) No joo jätin ehkä makaroonilaatikosta jauhelihaa salaa sivuun ja töissä on kasvisruokailu helppoa, kun meillä on ihan mahtava kokki joka tekee ihan taivaallisen hyvää ruokaa ja kasvisvaihtoehtokin on tilattavissa. Päätettiin kuitenkin, että Peikkonen ja Keisari saavat syödä nakkinsa ja kala jätetään ruokavalioon. Eli huijausta jo tässä vaiheessa.

Lapset toki maistelevat joka päivä valmistamiamme sapuskoja, mutta maut  niin vieraita ja lapset sen verran nirsoja, ainakin isompi, että huolestuisin liikaa, että se ei syö mitään, kun siitä, että paistan heille lisäksi niitä kunnon nakkeja, paistijauhelihaa tai kananfileitä. En myöskään ole perehtynyt siihen, että kuinka paljon ipanat saavat syödä esimerkiksi soijarouhetta. Tietoa tästä otan toki vastaan.

 

Mutta on ollut kiva nyt parisen viikkoa kehitellä uusia ruokia ja maistella uusia makuja. On tehty jo tuttua linssikeittoa ja kasvispihvejä ja viikonloppuna syötiin Yrmeän Turkkilaisen valmistamaa kasvispitsaa.  Eilen tein ihan järjettömän hyvää pataa, jonka ohje on täältä. Ajattelin myös kokeilla kukkakaalilasagnea. Ja tottakai pitää tehdä myös sitä avokadopastaa.. Eli saan tässä kokeilussa hyvin yhdistettyä kaksi mielenkiinnonkohdettani eli kokkaamisen ja bloggaamisen 😀

Kokeilun myötä aiomme kyllä palata sekasyöjiksi, mutta kokeilu on ollut mukava, kun ei aina tarvitse miettiä, että kokkaako siitä jauhelihasta vai kanansuikaleista. On kuitenkin kiva nähdä mitkä näistä uusista kokeiluista jäävät meidän perheen vakkareiksi. Myöskin se älytön ähky ruokailun jälkeen on jäänyt pois, vaikka aika tuhteja ruokia olemme syöneet.

Tuo puoliksi syöty hampurilainen on muuten sunnuntailta, kun kävimme Pitkätukan kanssa lemppari  treffipaikassamme eli Kauppuri 5:ssä. Se kun on ainut paikka mikä yleensä auki silloin kun pääsemme lähtemään naperoilta. Treffit mahdollisti mun äitin , joka ei arvostellut kykyäni pestä pyykkiä, vierailu. Kauppurissa kyllä ruuat, juomat ja tunnelma aina kohdillaan eli en valita. Kauppurissakin sai kasvispihvin hampparin väliin, ekstrana pyysin vuohenjuustoa ja oli kyllä hyvää. Nyt tuli nälkä. Eli yösyömisen kautta masun viereen maata. Hyvää yötä myös sinne.Kuva