Alkuun haluan sanoa, että tiedän ainakin Pitkätukan olevan tosi kyllästynyt, kun kutsun itseäni välillä paskamutsiksi, mutta luulen sen johtuvan siitä, että nyky-yhteiskunnassa äideiltä vaaditaan ihan älyttömästi ja vaatijoina ovat äidit itse. Lukekaa vaikka perhelehtien keskustelupalstoja, niin huomaatte mikä haukkuminen siellä on meneillään. Eikö voisi sopia, että jokainen äiti joka yrittää parhaansa on kuitenkin se paras äiti omille lapsilleen? Törkeitä laiminlyöntejä nyt tietysti lukuunottamatta..
Mutta hoksasinpa, että en eilen kertonut, että miten se meidän äitienpäivä oikein meni, pelkästään ajatuksiani äitiydestäni. Pitkätukka kauniisti minulle toivotti hyvää äitienpäivää sanoin ” Äitienpäivän kunniaksi lapset käyttäytyy kuin Addams Family spiideissä. Että hyvää äitienpäivää vaan” ja tämä oli oikea kuvaus ainakin aamupäivän osalta. Lapsia taisi jännittää lahjojen anto ja kun se jännitys laukesi, niin riehuminen alkoi. Sain ihanan kortin, jossa Peikkosen mukaan ”pipali” eli batiikkisydän ja Keisarilta leivontaliinan. Aamupäivän riehumista ja puolentoista tunnin hampaiden kiristelyä tai siis nukutusta lieventääkseni päätin leipoa lasten kanssa iltapäivällä pullaa.
”Mä piirsin siihen äksiä ja sulle kukan” ❤
Kun pullat oli leivottu ja kahvit keitetty lähdimme pyöräretkelle tarkoituksenamme päätyä Ainolan puistoon, mutta tihkutteleva sade lopetti pyöräretkemme lähipuistoon, mutta hyvältä ne pullat sielläkin maistuivat. Tarinan opetus on siis, että riehuviin lapsiin auttaa pulla ja ulos meno. Illalla sain kuulla olevani ihana äiti ja se oli lahjoista paras!
Onhan ne aika ihania ❤
Mä söin itse kolme pullaa ja yöllä heräsin Peikkosen kanssa etsimään hello kittyä ja kauheaan närästykseen. Närästys on kai vanhuuden merkki, samoin se, että mä oon ihan fiiliksissä tänään menossa taloyhtiön kokoukseen. Mitenkäs muiden äitienpäivät meni?
mamarkiaa 